Mutta jostain positiivista tähänkin päivään: vauva toisti perässäni kolme kertaa äiti. Sitten se kyllästyi tyhmään leikkiin ja alkoi raakkua kuin jokin kaamea haaskalintu. Se on kyllä sanonut hellästi äithi myös rakkaalle kaukosäätimelleen, että vaikea arvioida mitä sen päässä liikkuu.
Ja kyl se ryömiikin. Todella kömpelösti ja aika varovaisesti (ei poistu näköetäisyydeltä), mutta kuitenkin. Jos jossakin on leivänmuru (tai se kaukosäädin), siellä on kohta myös vauva.
Mun vauva! Toivottavasti tämä sekoäitivaihe jää lyhyeksi.
EDIT: Muistiin laitettakoon, että tämän tekstin kirjoittamisen jälkeen vauva mönki eteisen matolla ja oppi uusia juttuja ihan silmissä. Nyt isä-ha huusi suihkusta, että vauva on noussut siellä konttausasentoon pari kertaa. Nää jutut tosiaan tapahtuu sellaisissa hurjissa ryöpsähdyksissä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti