Olipa kerran kaksivuotias

Mitäs teille kuuluu? Meillä on about tällainen meno.

Kaivuli. Maata. Kaivaa. (Lapsi leikkii autoilla.)
Kaivuli! Kaivuli! Äiti, tekka! BRRRRNN! (Olen rekka, lapsi on kaivuri.)
Nostaa maata. Tekkaan. (Kaivaa jaloilla maata ja huitoo mua niillä, koska olen rekka.)
Papelia, maata. (Silppuaa jotain mainosta.)
OOOO POLA! Koljaa. DRRRrN DRRRRRRRn. (Juoksee ympäriinsä poraamassa paikkoja paperinpalalla.)
Birdsei. Vauva. Isi. Kouluun. (Löytää kaksi Angry Birds -pääsiäismunayllätystä, ne menee kouluun, isi ja vauva.)
ÄITI! (Taputtaa rintaansa ylpeenä. On Birdsin äiti.)
PipiNEN! (Astuu Duplo-ukkelin päälle.)
Mies, mies, tammuu tammuu. Sam. (Ukkeli on palomies Sam, joka sammuttaa paloja.)
Mummi. Leipoo. Kuppi. Uuuniin. (Duplo-ukko onkin mummi, joka leipoo. Laittaa pesupallon uuniin.)
Konei! Peten! (Pesupallo ja tyhjä pastillirasia on Puuha-Peten koneita.)
Kantaa! (Pitää ottaa syliin.)
DRRRRN tekka. (Ai niin, olin rekka, ajetaan.)
Kemiin! (Kemiöön kummitädin luokse. Ollaan perillä. Hyppää pois kyydistä.)
Koilat? Koilat? (Juoksee ympäriinsä ja etsii Kemiössä asuvia koiria.)
Laketti! Avaluus! (Huomaa jonkun lattialla lojuvan laitteen ja siirtyy avaruuteen.)
Jne.



Ihan kiva, että saa olla välillä koulussa lepäämässä.

Olen elossa

En ole lukenut kenenkään juttuja pitkään pitkään aikaan, mutta nyt tuntui hyvältä lukea kaikkien kuulumiset.

Olen viettänyt elämäni kesää. Poissa on viime vuoden ahdistukset ja vitutukset siitä kuinka muut saavat mennä ja itse on jumissa kotona. Olen saanut mennä ja olen ollut ihan mielelläni välillä jumissa.

Olen keskittynyt rakkauteen. Fyysiseen ja henkiseen. Pitkän kuivan kauden jälkeen olen taas löytänyt itsestäni eeppisen seikkailijattaren ja koetellut omia rajojani toden teolla. Aivan mahtavaa.

Olen myös saattanut löytää ensimmäisen ihkaoikean lapsellisen ystäväperheen. Tapasin mukavan pariskunnan, kun osallistuin kesäheilani kanssa tapahtumaan, jossa maattiin ventovieraiden kanssa alasti läjässä. Internet paljasti, että asumme lähekkäin ja lapsillamme on juuri passeli ikäero. Kaikenlaista.

Kesäheila on rikastuttanut elämääni hyvässä ja pahassa. Olen joutunut pohtimaan miten paljon altistan lastani valitsemalleni elämäntavalle ja todennut, että ihan niin paljon kuin hyvältä tuntuu. Ja hyvältä tuntuu se, kun poika tarttuu kesäheilaa kädestä, taluttaa sen tutkimaan kiviä ja halaa sen jalkoja. Ihan mahtavaa, jos lapsenikin oppii, että rakkautta kyllä riittää jaettavaksi asti. Sen isäkin on jo tottunut ajatukseen ja kuuntelee vuodatuksiani siitä kuinka kesäheila on välillä todella ärsyttävä. Moikkaavat toisiaan kohteliaasti, kun kohtaavat meidän keittiössä lounasaikaan.

En tiedä millaiseen uomaan elämä asettuu syksyllä, kun perheemme aloittaa viralliset ruuhkavuodet ja äiti koulun. Yksi ammattikorkeakoulu kun päätti, että olen potentiaalisesti soveltuva sosiaalialalle. Koulureppu on jo ostettu ja yritän asennoitua siihen, että tulen opiskelemaan teini-ikäisten kanssa. Toisaalta se on ihan hauskaakin, saan olla se kypsä ja kokenut aikuisopiskelija!

Lasta ei tarvitse laittaa vielä päivähoitoon, koska lapsen yksi läheinen päätti päräyttää vuorotteluvapaalle ja ottaa hänet hoiviinsa. Olen huojentunut. Olisi kivaa, jos se osaisi sanoa muutakin kuin mopo ja kakka päiväkotiin mennessään. Nyt on vielä vähän enemmän aikaa opetella.

Tulin vain kertomaan

että provosoiduin imetyskeskustelusta internetissä ja koin pakottavaa tarvetta kommentoida.

It's not over yet!

Tahtolapsi

Olen lukenut internetsistä keksusteluja siitä, onko uhmaikää olemassa. Semantiikkaa, sanon minä. Ihan sama millä nimellä sitä kutsutaan, se on olemassa ja kuuluu kauas.

Kypsässä 1v2kk iässä rauhallinen, sopeutuvainen pieni poikani on löytänyt sisäisen Mr. Hydensä. Raivokohtaukset hämmentävät sen nössöjä vanhempia ja hetken ehdin jo luulla, että se on jotenkin sairas. Mutta ehei, se vaan halusi leikkiä astianpesukoneella. Ehei, se vaan halusi syödä sinkkivoidetta, laittaa paidan vessanpönttöön, pelata Angry Birdsiä, katsoa Panda-videota, saada kengät jalkaan ja sukan päähän, harjata hiukset tiskiharjalla, juoda kahvia tai paistaa jotakin 275 asteessa.

Saatiin jo eka klassinen markettikilahduskin, kun lapsi ei saanut leikkiä jonkun tädin vedettävällä kauppakassilla: "Ei kulta, se on tuon tädin, mummin BRRRRRR on kotona mummin luona." Onneksi keksittiin istuttaa pärisijä sellaiseen autokärryyn, siellä se tööttäilee onnellisena ja saadaan porkkanat ostettua.

Yritän siis täällä kauheesti sanoittaa tunteita vaikka en itsekään aina ihan tajua miltä lapsesta tuntuu, kieltää vain olennaisen ( = harhauttaa pahanteosta) ja selittää miksi mikäkin juttu ei vaan nyt oikein sovi. Mä ihan oikeesti kuvittelin, että ne terrible twos:it alkaa sit kahden kieppeillä eikä tässä just kun on saatu yksi vuosi lasiin. Todennäköisesti meno tästä vaan kovenee ja tyyppi ei kohta tiedä itsekään mitä tahtoo. Hurjaa.

Kuvittelin myös, että lapsi olisi tullut vanhempiinsa, mutta se on tullut itse piruun. Tosin se piru asuu minussa, koska olen pari kertaa ärähtänyt sekopäiselle taaperoiselle. Tulihan se sieltä! Luulin jo olevani pyhimysäiti.