Relaktaatio!

Tässä yksi päivä tunsin, kun paita kostui. Mitä helvettiä, multa tulee maitoa?! Tiedän toki, että sitä voi herua vaikka kuinka kauan imettämisen lopettamisen jälkeenkin, mutta hämmästyin silti, että tuo kovin tiukassa ollut nektari päätti alkaa virtailla jälleen.

Yhtäkkiä päässäni alkoi risteillä huimia visioita vauvan ja äidin yhteisistä kainalohetkistä ja taaperoimetyksestä. Minä voin alkaa imettää uudelleen! Tikistin pari pisaraa ja yritin houkutella lelua näpräävää lasta rinnalle. Se tykkää kyllä näprätä lelujen lisäksi myös tissejäni ja oli ihan messissä, kun esittelin sille maitopisaroita nännien päällä. Katseli ja kokeili sormella ja vähän hörähti. Mutta ei sille kyllä tullut mieleenkään imeä.

Että se siitä taaperoimetyksestä sitten. Uskon että olisin kyllä jatkanut imetystä vaikka kuinka pitkään, jos lapsi olisi ollut tissiorientoitunut, mutta eipä sitä koskaan kauheasti kiinnostanut. Ei pakolla.

Merillä

Selvisimme ensimmäisestä yhteisestä ulkomaanmatkasta ydinperheenä. Koska emme ole isä-han kanssa kummatkaan maailmanmatkaajatyyppiä, suuntasimme vaatimattomasti ihan vaan tuohon lähilätäkölle seilaamaan knullbåtenilla.

Illalla buffetissa vauva sai elämänsä ekan ranskanperunan. Se ei syönyt sitä vaan maalasi sillä pöytää ja heilutti sitä naapuripöydän tädille. Kaikenlaiset tädit olikin sille ehkä reissun huippuhetkiä - lohduttomat itkut talttuivat aina, kun joku söpö tsiksi väläytti tyypille hymyn. Sitten taas porattiin, kun tyttöystävä katosi.

Ainoastaan kerran jossain muualla kuin kotona nukkunut vauva oli ekana yönä ihan täpinöissä. Se heräili jatkuvasti ja tutki hyttiä innokkaasti. Pieni pää väin pomppi sängyn jalkopäässä (vauva nukkui laivallakin lattialla). Kolmen aikaan meiltä meni hermo ja mulle tuli nälkä eli haettiin vähän yöpalaa. Vauva teki tuttavuutta kahvilan tolpan kanssa. Se tykkää tolpista, edellinen hieno oli Korkeasaaren karhuaitauksessa.

Aamiainen syötiin vuorotellen ja sillä aikaa toinen tutustutti pienokaista pallomereen. Se oli hieman hämmentynyt ja nappasi sieltä tuliaisiksi nuhan.

Tukholmassa sitten vähän nukutti. Puolet ajasta meni kakkakatastrofin setvimiseen, joten ei se kovin rentouttavaa ollut. Mutta ihan jees. Käytiin kahviloissa ja kaupoissa.

Toisena iltana vauva kävi ylikierroksilla istuttuaan päivän rattaisa ja syöksähteli meidän päälle hytin vuoteella parin tunnin ajan. Sitten se väsyi ja nukahti päikkäreille rattaisiin, joten me mentiin kannelle ja juotiin puoliksi lasi valkkaria. Oli aika paheellinen fiilis. Yöllä bebe posotti kiltisti aamukasiin yhdellä herätyksellä. Me nukahdettiin itse jo ysin pintaan ja unohdettiin nauttia laivan viihdykkeistä, mutta olipa kiva nukkua.

Ei mennä ihan heti uudestaan. Ensi kesänä ehkä. Haluaisin vuokrata Berliinistä asunnon pariksi viikoksi ja ottaa tädin lapsenlikaksi. Katotaan saanko aikaan ja riittääkö säästöt sinne asti nyt kun olen ihan virallisesti kotiäiti enkä vanhempainvapaalainen.

PS. Sain jo toisen kirjan luettua loppuun! Gillian Flynnin Dark Places ei ollut yhtä hyvä kuin Gone Girl.

Matonrajassa

Jäin yksin nukuttamaan vauvaa tänään. En sitten kestänyt sitä itkua, tyynnytin sen syliin ja yritin laskea sänkyyn. Hirrrrrrveää karjumista. Nostin takaisin ja tyynnytin uudestaan. Laskin studion lattialle - vauva kääntyi halaamaan pupuaan ja alkoi tuhista.

Eli nyt meidän vauva ei enää nuku sitterissä vaan lattialla. Sen isä nukkuu myös siinä lattialla eli isänsä poika. Lattialla on kyllä kokolattiamatto ja paksu täkki, että ei se ihan kivikova ole, mutta aika askeettinen kuitenkin.


Vauva 7kk, studion lattia ja yöpää

Ehkä se voi nukkua siinä lattialla sitten, jos isä-ha suostuu. Sen untahan se siinä häiritsee, kun mä jatkan makkarissa. Vaikka oikeastaan mäkin haluaisin nukkua studiossa, koska makkarissa on jotenkin tosi huono feng shui, magneettikenttä tai energiavirtaus enkä ihmettele yhtään, että vauva ei tykkää nukkua siellä. Mahduttaiskohan me kaikki siihen lattialle?

Vauvan unisaldoksi tuli muuten viime yönä seitsemän tuntia, kun piti vähän seisoskella. Päivällä se nukkui parit tunnin päikkärit. Sinnikäs kaveri, valvoskeli kuitenkin melkein puoli ysiin.

Suuri paluupostaus

Terveisiä unikoulu vol. 2:sta! Toiset ne vierottaa ysikuisiaan yösyömisistä, meillä taas yritetään luopua - tadaa - sitteristä.

Vauva ei ole suostunut nukkumaan missään muualla viimeiseen pariin viikkoon. Olemme yrittäneet siirtää nukkuvana omaan sänkyyn, mutta huuto on alkanut heti. Ikään kuin taaperon kokoinen jötikkä kippurassa sitterissä yöunia vetelemässä ei olisi tarpeeksi järjetöntä, nukutus on vaatinut raakaa lihasvoimaa: ei ole kelvannut hentoinen hytkytys, vaan se helvetillinen kapistus on pitänyt nostaa vauvoineen päivineen ilmaan joka seitsemännellä hetkutuksella (en tiedä mistä isä-ha keksi tämän matemaattisen nukutuskaavan, mutta se on toiminut).

Heräilyt ovat vähän rauhoittuneet, kun on annettu pulloa huuleen öisin, mutta koska en halua että vauvani kasvaa kieroon, unikoulu on jälleen ohjelmassa. No, nyt se nukkuu siellä sängyssä. Eiköhän tämä toimi, kun toimi viimeksikin.

Päivät on menneet saamattomassa koomassa, mutta ahdistus on onneksi tipotiessään - kiitos päälääkkeiden. Niistä voi olla montaa mieltä, mutta olen yksi niistä onnekkaista (?), joille ne kolisevat. Olo helpotti parissa päivässä. Fysiikassa ei mitään vikaa verikokeiden mukaan eli ehkä mun pitää vaan hyväksyä, että tarvitsen säännöllisesti sapuskaa ja enemmän unta kuin tämä elämäntilanne sallii. Ehkä joskus musta tulee taas toimintakykyinen yksilö, nyt mennään matalalentoa. Se on ihan ok.

Vauva on oppinut viimeisten viikkojen aikana ryömimään, nousemaan itse istumaan, konttaamaan, seisomaan tukea vasten ja vähän siinä ottamaan askeliakin. Kuten joskus toivoin, tämä on helpottanut nostelua, koska nyt pikkutyyppi konttaa perässä kaikkialle. Välillä se menee omille tutkimusmatkoilleen mun sukkalaatikolle tai kirjahyllylle. Tämä onkin melko yleinen näky:

Lapsi jaksaa lukea vaikka kuinka kauan. Toivottavasti harrastus säilyy (= saan itsekin lukea joskus rauhassa!) Myyrä ja tuo rattaissa killuva leppäkerttukirja ovat tällä hetkellä lemppareita. Se tykkää myös kaikesta missä on koira tai hattivatteja.

Itse sain pitkästä aikaa uppouduttua kirjaan niin, että en olisi muuta halunnut vapaahetkinäni tehdä. Lionel Shriverin The Post-Birthay World vaikutti aluksi tylsältä, mutta sitten tarina veikin mukanaan ja tahkoin romaanin loppuun eilen. Lukeminen on parasta! Internet tästä vähän kärsi, kun en jaksanut seurailla mitä tapahtuu, mutta eipä tuo näytä mua kaivanneen. Nyt pitäisi sitten keksiä mitä seuraavaksi lukisi. Kirjoja on vaivaiset 16 kesken Kindlessä, että eiköhän sieltä jotain löydy.

Kesähaaste

Saara haastoi minut ja antoi tällaisen kesäisen tunnustuksen! Kiitos :) Nyt ylitän aidan siitä matalimmasta kohdasta ja vastaan vain kysymyksiin, koska aivoni ovat hattaraa. Vauva on oppinut uusia temppuja eikä me olla nukuttu päiväkausiin kunnolla, kun niitä pitää treenailla keskellä yötä jopa tuntien ajan.



Mikä on lempisanasi?
Olisko vaikka lähdetkö? Koska onhan se parasta, kun joku pyytää jonnekin!

Mitä sanaa vihaat/inhoat eniten?
Omnomnom. Ihan oikeesti hei.

Mikä saa sinut hyvälle tuulelle?
Vapaudentunne. Siitä on nimittäin pulaa, joten jokainen pienikin hetki, jolloin tunnen olevani vapaa ja elämän täynnä mahdollisuuksia, ilahduttaa tässä elämäntilanteessa.

Mikä saa sinut pahalle tuulelle?
Päiväuniaika.

Lempi kirosanasi?
Vittu. Se nyt vaan toimii, täytteenä ja voimasanana. Se tulee sydämestä.

Millaista/mitä ääntä rakastat?
Juno-106:sen jousisoundeja ja vauvan tyytyväisiä huokauksia.

Millaista/mitä ääntä vihaat?
Styroksia. Yyyhh.

Mitä muuta ammattia (kuin nykyistäsi) haluaisit kokeilla?
Mä haluaisin olla käsikirurgi tai psykiatri. Jos siis jaksaisin opiskella lääketiedettä. Olis myös kivaa olla koodaaja.

Mitä ammattia et missään nimessä haluaisi harjoittaa?
Toimittaja. Mä kuolisin niihin deadlineihin.

Jos taivas on olemassa, mitä haluaisit Jumalan sanovan sinulle porteilla ensimmäisenä?
Ottaen huomioon, että olen syntinen pakana, simppeli tervetuloa olis varmaan ihan helpotus.