Tulin vain kertomaan

että provosoiduin imetyskeskustelusta internetissä ja koin pakottavaa tarvetta kommentoida.

It's not over yet!

Minä täällä hei

Mietin miksi blogi ei päivity. Luulen sen johtuvan siitä, että olen taas minä. Nyt mulla on lapsikin, mutta en huomaa muuttuneeni. Olen vain jotenkin solahtanut tähän uuteen äidin rooliin, mutta se on tullut vanhojen ohelle, ei mitenkään perustavanlaatuisesti muuttanut minua persoonana. Suoritan äitiyttä minuna.

Aloin kirjoittaa blogia, koska kipuilin kyseisen roolin kanssa ja ehkä kuvittelin, että muutun perustavanlaatuisesti, kun lisäännyn. Nyt kun olen tajunnut että näin ei ole käynyt, mulla ei tunnu olevan enää mitään sanottavaa tällä foorumilla.

Uskon, että tulen jatkossakin kelailemaan äitiyttä, vanhemmuutta, aikuisuutta ja lapsuutta, mutta pääasialliset mielenkiinnonkohteeni ovat tällä hetkellä ihan muualla. En tiedän haluaako kukaan lukea äitiblogista pohdintaa eläinseksistä ja ihanan pojan likaisista silmälaseista?

Ikävä kyllä pidän myös näiden kahden maailman yhdistämistä jotenkin riskialttiina. Internetissä on kuitenkin ihmisiä, jotka haluavat tehdä lastensuojeluilmoituksia, kun naapurin muksulla on talvella minihame tai kun lapsiperhe ostaa marketista kuusi kaljaa. En jaksa suojella anonymiteettiani kovin ponnekkaasti, joten parempi sitten pitää edes tekstimassa erillään.

En mä lopeta tätä, mutta en ehkä jatkakaan. Vaikea sanoa.

11

Sain Huma_nistilta haasteen!

Sääntöjä:
1. Kiitä haasteesta.
2. Kerro 11 faktaa itsestäsi.
3. Vastaa kysymyksiin.
4. Keksi kysymyksiä.
5. Haasta seuraavat 11.
6. Kerro, että olet haastanut.
7. Ei saa haastaa takaisin.

Kiitos!

Faktat

1. Mulla on törkeen huono ryhti.
2. Mulla on nörttifetissi. Keksin aika monta koodaavaa kuikeloa, jotka ovat saaneet sydämeni läpättämään. Isä-ha ei kuitenkaan ole nörtti eikä kuikelo.
3. Olen soittanut joku kymmenen vuotta levyjä bileissä. Eli siis painanut playta. Mutta se on valitettavasti vähän jäänyt.
4. Mulla on goottimenneisyys. Ja nykyisyys, koska käyn edelleen välillä bileissä. Ollaankohan me oltu joskus Tylsyyden kanssa samoissa bileissä?
5. Olen tehnyt viime aikoina persoonallisuustestejä. Olen ENFP.
6. Nää taidekkeet pelottaa mua!
7. Rakastan mun Kindleä. En enää tajua miksi haluaisin lukea paperikirjoja, ärsyttäviä. Mut lapsi saa toki paperikirjoja.
8. Olen kirjoittanut aikoinani tuhansia viestejä Pet Shop Boys -fanifoorumeille.
9. Nukun mieluiten yksin.
10. Mun lapsen kummitäti asuu Beverly Hillsissä. En ole käynyt kylässä.
11. Koska oikeestaan en kauheesti tykkää matkustamisesta. Suurimmat seikkailut löytyy ihan läheltä kotia.


Huma_nistin kyssärit

1. Mitä haluaisit opiskella?
Sex Coachingia opiskelee kaikki viileet tyypit! Että sitä siis. Mut jos nyt eka joku perustutkinto.

2. Mitä tekisi mieli syödä?
Söin just, mut voisin mennä jaolle ja ottaa vähän glögii ja piparii.

3. Muovikuusi, aito vai ei ollenkaan?

 

4. Lanttu vai porkkana?
Yleensä porkkana, mutta jouluna en siihen sörsseliin koske. Sen sijaan lanttuja survon hikihatussa ja nautin työni antimista jonnekin loppiaiseen saakka. Sen jälkeen ostan alesta Saarioisten lanttulaatikot.


5. Mikä on kaikkien aikojen paras leffa?
Virallinen vastaukseni tähän kysymykseen on aina ollut Peter's Friends. Vaikka on maailmassa ehkä oikeesti parempiakin leffoja.

6. Mikä on nolottanut viime aikoina?
Vauvan bussiraivarit, vauvan repimä järkyttävän hapsottava niskatukka, Skenen rauhaset, yliaktiiviset romantilliset lähestymiset tekstiviestein, se joku mölinä jota päästin suustani karaokessa, se joku mölinä jota päästin suustani pikkutunneilla kaverin häissä kun mikrofoni oli vapaana. Oon kova nolostelemaan!

7. Mikä mahtaa olla aikakauslehdistä suosikkisi?
Ostan aina Dekon vaikka yleensä Divaani on parempi. Jotenkin se on kutsuvampi, en tajuu. Mutta en mä kyllä ole noita hetkeen jaksanut lukea. Luin kaikkee vauva-aiheista liparetta, mutta nyt olen vähän kypsynyt aiheeseen. Kaikkea aikansa. Luen mielummin kirjoja.

8. Luetko sanomalehtiä? Siis printtinä?
En. Töissä luin aamukahvilla Hesaria, mut nyt en ole töissä.

9. Mitä neuloit/virkkasit viimeksi?
Yritin tässä yks päivä virkata, lapsi auttoi. Että virkkasin siis sellaisen sentti kertaa sentti -kokoisen suhrun. Joku huivi tai tossut oli kai haaveissa.

10. Kuka on vaikuttanut sinuun kaikkein eniten elämäsi aikana? Miksi?
Varmaan mun täti. Koska se tuli ja otti äidin paikan, kun äiti ei kyennyt.

11. Miten marraskuusta selviää hengissä?
Glögillä ja pipareilla, mölisemällä, tekstailemalla, tekemällä joulua.
 

Mun kyssärit

1. Mikä sä oot? Tee testi! www.16personalities.com/
2. Kumman kaa: Robin vai Isac Elliot?
3. Mikä on oudoin työ mitä olet tehnyt?
4. Jos saisit 50 euroa, mihin nettikauppaan törsäisit sen? Entä jos saisit 500 euroa?
5. Kerro joku lapsuusmuisto.
6. Onko tärkeet paprusi ojennuksessa kansioissa vai läjinä ympäriinsä?
7. Lyijykynä vai lyijytäytekynä?
8. Paheksutko salaa muita äitejä?
9. Himoitsetko salaa naapurisi aasia?
10. Oletko jollain tavalla hengellinen? Kiinnostunut tieteen/järjen ulottumattomissa olevista jutuista tms.
11. Suosittele jotain itsellesi tärkeää kirjaa/levyä/biisiä.


Ei tartte kaikkee tehdä, mut vastatkaa mun kysymyksiin ainakin! Vaikka kommenttikenttään tähän näin :) Ping Leopardikuningatar, Periaatteen nainen ja Leluteekin Emilia!



PS. Vastaan omaan kysymykseeni nro. 11, koska teemaan sopii hyvin Eleven Pondin Watching Trees.

Internetin suosituin

Offlinenä charmini ei siis oikein pure, mutta onneksi olen suosittu somessa! Tein eilen kaksi lapsiaiheista päivitystä Facebookiin.

Perhekerho-päivityksestä tykkäsi 17 ihmistä (lapsellisia ja ei-lapsellisia) ja siitä kehkeytyi kiehtova keskustelu kotiäitien yksinäisyydestä ja myyttisistä koti-isistä.

Iltasatu-päivityksestä tykkäsi 25 ihmistä, hipsteriexäni kommentoi hymiöllä.

Täytän siis tarkoitustani tuuttaamalla frendien fiidit täyteen lapsijuttuja, jotka eivät ärsytä vaan ilahduttavat. Koska vituttaa ne ihmisvihaajat, jotka katselee mielummin kuvia pekonista kuin mun ihanasta mussukasta.

Kesähaaste

Saara haastoi minut ja antoi tällaisen kesäisen tunnustuksen! Kiitos :) Nyt ylitän aidan siitä matalimmasta kohdasta ja vastaan vain kysymyksiin, koska aivoni ovat hattaraa. Vauva on oppinut uusia temppuja eikä me olla nukuttu päiväkausiin kunnolla, kun niitä pitää treenailla keskellä yötä jopa tuntien ajan.



Mikä on lempisanasi?
Olisko vaikka lähdetkö? Koska onhan se parasta, kun joku pyytää jonnekin!

Mitä sanaa vihaat/inhoat eniten?
Omnomnom. Ihan oikeesti hei.

Mikä saa sinut hyvälle tuulelle?
Vapaudentunne. Siitä on nimittäin pulaa, joten jokainen pienikin hetki, jolloin tunnen olevani vapaa ja elämän täynnä mahdollisuuksia, ilahduttaa tässä elämäntilanteessa.

Mikä saa sinut pahalle tuulelle?
Päiväuniaika.

Lempi kirosanasi?
Vittu. Se nyt vaan toimii, täytteenä ja voimasanana. Se tulee sydämestä.

Millaista/mitä ääntä rakastat?
Juno-106:sen jousisoundeja ja vauvan tyytyväisiä huokauksia.

Millaista/mitä ääntä vihaat?
Styroksia. Yyyhh.

Mitä muuta ammattia (kuin nykyistäsi) haluaisit kokeilla?
Mä haluaisin olla käsikirurgi tai psykiatri. Jos siis jaksaisin opiskella lääketiedettä. Olis myös kivaa olla koodaaja.

Mitä ammattia et missään nimessä haluaisi harjoittaa?
Toimittaja. Mä kuolisin niihin deadlineihin.

Jos taivas on olemassa, mitä haluaisit Jumalan sanovan sinulle porteilla ensimmäisenä?
Ottaen huomioon, että olen syntinen pakana, simppeli tervetuloa olis varmaan ihan helpotus.

Tukiverkosto

Kerroin taannoin päivittäneeni deittiprofiiliani. Noh, vanhat heilat ne siellä enimmäkseen kirjoittelee enkä ole jaksanut kauhean aktiivisesti uutta haeskella. Näillä mennään, millä on siunattu (tuossa kuorsaa lapsen pissaisella leikkimatolla jalkojeni juuressa).

Tänään kuitenkin sain sydäntäsärkevän yhteydenoton. Nimimerkki hornyboy tahtoi kovasti tutustua muhun ja vauvaani. Viesti oli melkoisen liikkis, joten kävin tsekkaamassa sen kuvat, joissa se patsasteli Dressmann-boksereissa ja saatoin melkein haistaa Axen ruudun läpi. En jaksanut vastata, joten heppu aivan suivaantui ja kysyi enkö todellakaan halua antaa edes mahdollisuutta.

Olen niin kiltti, että kerroin hänelle kohteliaasti, että vauva vie energian, emmä jaksa, sori. Hornyboy tarttui haasteeseen ja vastasi

I can give a hand to do your babysitting too! I have experiece on that as I was also helping a friend to take care of her 2 kids. so, it will make your life a bit easier and save at least some of your time or energy! then we can have some fun together in those free times..... :P

Niin että jos joku vielä kaipaa niitä turvaverkkoja arkeen niin hornyboylta irtoaisi!

Sukkisruokailu

Eilen, kun vauva söi banaania, muistin joskus lukeneeni internetistä sellaisen näppärän vinkin, että muhjaavat tuotteet voi sujauttaa verkkosukkikseen ja antaa vauvan imeskellä ne siitä läpi. Tätä oli pakko kokeilla, kun ei se liukas pieni banaaniköntsä pysynyt kädessä. Ja tuli muutenkin tuossa yksi päivä todettua, että maharöllykkä tursuilee aika ikävästi verkkisten vyötärönauhan alla, sattuu, joten hyvin voin lahjoittaa seksipöksyt eteenpäin ruokintavälineeksi. Nips naps, bansku sukkaan, hyvin toimi!

Päivitin toki tästä Facebookiin, koska olen lennokas vauvapäivittäjä, ja sain sitten sellaisen vastauksen, että

Eiks siinä oo riski, että sukkis hajoaa ja tarttuu vauvan kurkkuun? Me on aina annettu ihan semmosenaan ja siivottu sit. Tai syötetty bansku lusikalla ja sormiruokailtu jollain vähemmän mössöllä :)

Aargh. Mitä mun nyt kuuluu tällaiseen vastata? Että joo mutta kun se bansku annettiin sille kätöseen nimenomaan harhautusruoaksi, että saatiin sose lapioitua kitusiin. Että olen allergiahysteerinen idarimutsi enkä anna sille vielä muuta kuin ihan vähän banaania, jota en todellakaan jaksa mössätä, koska siitä tulisi vain joku yksi lusikallinen. Että ihan sama mikä siivo, mutta ei se vauva voi syödä banaania lattialta - siis voi syödä lattialla käynyttä banaania, mutta jos se banaani vaan on siellä, ei se yllä siihen. Että mä vaan repäisin sen sukkiksen tuolta kaapista enkä hirveesti kelaillut mitään. Että ihan sama mitä te olette tehneet, me halutaan sormiruokailla banaania SUKKAHOUSUISTA. Olen ehkä jotenkin kiukkuinen (joo, on menkat).

Tällaistahan tämä kommunikointi usein on. Kerromme toisillemme miten olemme itse ratkaisseet minkäkin pikkuisen dilemman ja siihen tulee ihmettelevä tai kummasteleva ja ärsyttävän neuvova sävy. Sitten taas hermostuttaa. Tulee tarve selitellä vaikka mun mielestä mun ei tarvitse selittää, jos haluan syöttää vauvalleni banaania.

Joten keräsin hermoni ja vastasin sitten näin:

jaa-a. sanoisin että teoriassa on mahdollista saada se rikki, mutta sit toisaalta en muista että ykskään päältäni verkkosukkia repivä henkilö olis saanut niitä palasiksi joten ehkä sukkista imeskelevä vauvakaan ei ole akuutissa vaarassa. ainakaan jos tämä sukkisruokailu ei ole ensisijainen ruokailuideologia.

En laittanut hymiötä.

Nyt kun kaikki osaa tehdä kommenttikenttään tekstilinkin

Mä alan kirjoittaa kaikki postaukseni näin.

Joku oli väärässä internetissä

Jotkut keskustelivat internetissä tästä videosta, jossa miehet kokeilevat synnytyskipua. Mä en ymmärrä miksi ihmeessä pitää aina vääntää aiheesta joku miehet vs. naiset -juttu. Järjetöntä. Naiset selviää synnytyksestä, koska niiden on pakko. Ei siksi että ne on naisia.

Nämä jotkut heebot kritisoivat sitä, että koe tehtiin ilman kivunlievitystä. Tajusin että mullakin oli joskus sellainen ajatus, että (alatie)synnytys ei satu, jos ottaa kaikki kivunlievitykset. No eihän se ihan niin mene.

Keskustelu synnytyskivuista menee aina lopulta siihen, että joku äijä tulee heittämään, että voi naiset jos tietäisitte miltä tuntuu, kun joku potkaisee munille. Tässä vaiheessa mulla alkaa aina kiehua ja huomaan meneväni mukaan siihen urpoon taisteluun siitä kummat on kovempii jätkii. Nämäkin keskustelijat olivat sitä mieltä, että seuraavaksi pitäisi simuloida miltä tuntuu, kun sheivaa suoraan palliinsa.

Sanoin että joo ja sit simuloidaan episiotomia. Ja vaikka raskausvaivat, epiduraalin tai katetrin laittaminen tai sektiohaavakipu tai mitä kaikkea näitä nyt on. Vauvan kynnet, kun se roikkuu korvissa päivät pitkät. Vittuuuu, naiset on kovempii!!!

Ja olisin joo voinut käyttää tähänkin keskusteluun tuhraantuneet ja siitä raportoimiseen käytetyt minuutit vaikka nukkumiseen.

Oli mulla ihan järkeviäkin pointteja siitä kuinka on varmaan eri asia kokeilla niitä kipuja ilman, että luvassa on vauva, tai että tuollainen koe palvelisi ehkä parhaimmillaan synnytyskipuja pelkääviä naisia, jotka voisivat vähän testata etukäteen mitä on luvassa. Mut piti sit provosoitua.

Sun pitäis hei perustaa äitiblogi

Mulle kerrottiin eilen baarissa.

- Miten sen löytää?!

No ei löydä. Sori.

Mutta tämä on kuitenkin täällä internetissä ja jostain mulle on siunaantunut lukijoitakin, joista pari on jopa tunnustanut lukevansa näitä aivopieruja!

Kiitos K. Ärjyperä tästä



ja Periaatteen Nainen tästä



Mä luen samoja blogeja kuin muutkin ja kaikki on kivoi, en mä niitä muuten lukisi. Luen myös muutamaa, jotka vituttavat armottomomasti, mutta niihin en ole rekisteröitynyt lukijaksi.

Tykkään kyllä tavallaan siitä ideasta, että näin tunnustellaan tykkäyksiä toisille blogeille, mutta sitten samalla mua ahdistaa, että pitääkö mun nyt antaa tämä lätkä kaikille niistä, joista tykkään, ja jos en laita, miltä niistä tuntuu, joille en anna. Vähän niin kuin stipendit koulussa: ne meni aina kaikille siisteille suosituille tyypeille ja vaikka tosi moni jäi ilman, niin kyllä mua korpesi, kun en koskaan saanut mitään vaikka olin kiltti ja hyvä koulussa. Otin sitten takas ylppäreissä, kun ne stipendit jaettiinkiin niille, jotka sai parhaat arvosanat eikä niille, jotka tunkivat joka vitun luottamustehtävään ja terrorisoivat tunteja aukomalla päätään.

Eilen siellä baarissa lääkäreiden ja kauppatietelijöiden keskellä kyllä totesin, että ei ne arvosanat ole mua mihinkään elämässä vieneet - työtön ja tutkinnoton kotiäiti, jonka bändikin hajosi - mutta sainpahan silloin joskus stipendejä ja hetkellisen ähäkuttifiiliksen koulu-urani päätteeksi.

Joo. Se niistä tunnustuksista, nyt TODELLAKIN ahdistaa. Mitä musta tulee isona?!?

Heilanhakuhommissa

Tylsyys kävi niin sietämättömäksi, että kävin updeittaamassa deittiprofiilini eräällä sivustolla, joka ei koskaan petä. Olen löytänyt sieltä yhden avomiehekkeen, yhden söpön pojun, jonka kanssa jaksettiin olla kaljalla viisi minuuttia ennen kun sovittiin että meille, pari random-heilaa, pari kaveria ja muutaman urpon, joiden kanssa jaksoin nähdä muutaman kerran.

Laitoin jotta two for the price of one ja heti tuli tiedustelua, että mitäs olis tarjolla (eivät sitten jaksaneet koko profiilia lukea). Tuli myös viesti yhdeltä kaksimetriseltä barcelonalaiselta, jonka kanssa vietin kerran kevätpäivän ja jotain päälle. Se olis tahtonut "hengata" taas työmatkallaan. Olin että OK, otan vauvan messiin: "Can I have your friend's e-mail?" :D

Mut löysin jo yhden potentiaalisen äitikaverin profiilin. Sellaisen, jolle mulla olis ehkä muutakin sanottavaa kuin vauvauvauvavavavavva. En kyllä ole ottanut siihen vielä yhteyttä, mut hyvä tietää että kyseinen profiili on internetissä odottamassa mua, kun seuraava epätoivoisen yksinäisyyden aalto pyyhkäisee ylitseni.

Ajankohtaista

Tässä näkemykseni kuohuttavista yhteiskunnallisista keskusteluista tiivistettynä.





Sitten tärkeämpiin aiheisiin: vauvallani on taas kuumetta ja se kakkaa tosi paljon ja sen peppu ärtyy. Veikkaisin taas hammasta, jos se ei olis nukkunut koko päivää. Ehkä se sai isä-han flunssan. En kestä. Ainakaan en anna sille mitään soseita.

Siis miten näitä voisi muka enempää tehdä, kun yhdenkin kanssa saa koko ajan olla huolissaan jostain. Pää hajoo.

Pääsinpä muuten osalliseksi miesflunssa sairastavaan isähenkilöön kohdistuvasta raivosta, joka tuntuu olevan melko yleisesti osa kotiäitien tunnerepertuaaria. Mies tuli duunista kotiin kuumeisena ja kaivautui peiton alle. Mä olin valmiiksi jo ihan poikki ja voin kuvitella, että pääni alkoi savuta. Vauva ei ollut nukkunut edes niitä puolen tunnin päikkäreitään koko päivänä ja mulla oli nälkä.

Läksin sitten kauppaan vänisevien vaunujen kanssa ja mietin, että sitten kun mä saan tän flunssan, niin mä hoidan tota vauvaa kotona kaikki päivät enkä todellakaan kaivaudu minnekään peiton alle. Tsägällä senkin nenä alkaa vuotaa ja sitä sitten imuttelen sillä pelottavalla letkulla, johon ihan oikeasti en haluaisi kajota. Illalla en saa taaskaan ruokaa, koska isä-ha pärjää mielestään purkkikermavaahdolla kuorrutetuilla einesporkkanaletuilla, joten sen ei sitten tarvitse tehdä enää koskaan ruokaa. Eli jos mä haluan ruokaa, teen sen itse. Aina. Jos en jaksa, saan jonkun huomautuksen, että ehkä sitä maitoa tulis enemmän, jos sä söisit jotain. AAAARGH.

Ja siis miten ärsyttävältä voi kuulostaa jonkun yskä?! Teki mieli tursottaa se hiljaiseksi sillä kermavaahdolla, kun vauva havahtui jokaiseen yölliseen köhään, koska jostain syystä kaikenmaailman teollisuusmelu on sen mielestä jees, mutta ihmisten äkilliset yskökset ja aivastukset on edelleen jotain niin hirveetä (vaikka yritänkin sitä karaista aivastamalla se sylissä).

Isä-ha, jos luet tätä, niin anteeksi. Mutta kun vittu.

Toive

Voisko olla joku sellainen palvelu, joka listaisi missä blogeissa on juuri nyt kuohuttavaa keskustelua kommenttilaatikossa? Haluaisin lukea jotain vääntöä jonkun ventovieraan oletetuista kauneusleikkauksista ja ihmissuhdesäädöistä, huonosta äitiydestä tai edes kauhistuttavista Angry Birds -sympatioista.

OON LUKENUT JO KOKO INTERNETIN. Luen sitten kirjaa.