Uupuneet varpaat

Olen taas sellaisessa jamassa, että väsymys tuntuu varpaissa asti. Se on sellaista kaikennielevää uupumusta, joka tuntuu lihaksissa vähän samalla tavalla kuin kuume. Tosin mulla ei koskaan nouse kuume. Väsymys ei kaikkoa univelkojen kuittaamisellakaan.

Poikaystävä huomautti, että ei ole koskaan tuntenut yhtä väsynyttä ihmistä kuin minä. Tätini aina muistuttaa että liikunta piristää, mutta ajatus on naurettava, koska on hetkiä, jolloin en jaksa edes mennä vessaan vaikka on hätä.

Varasin siis itselleni ensi viikolle ajan arvauskeskukseen. Raskauden aikana kilpirauhasarvoissa oli jotain hämärää, mutta ei tarpeeksi hämärää, että lääkäri olisi ollut kiinnostunut niistä. En muista arvoja, niitä ei taidettua kertoa mulle. Mua olisi vähän kiinnostanut jutella niistä enemmänkin, koska vaikka vihaan oireshoppailua internetissä, mulla olis about ne kaikki vajaatoimintaan viittaavat.

Nyt olen jostain saanut päähäni, että tämä on ratkaisu kaikkiin ongelmiini. Saan jotain pillereitä ja nousen tahmasta, joka on hidastanut elämääni ehkä viimeiset 3-5 vuotta.

Todennäköisesti kaikki veriarvot on ihan supereita ja mun on hyväksyttävä itseni tällaisena. En kestä. Haluan olla sairas.

Ajankohtaista

Tässä näkemykseni kuohuttavista yhteiskunnallisista keskusteluista tiivistettynä.





Sitten tärkeämpiin aiheisiin: vauvallani on taas kuumetta ja se kakkaa tosi paljon ja sen peppu ärtyy. Veikkaisin taas hammasta, jos se ei olis nukkunut koko päivää. Ehkä se sai isä-han flunssan. En kestä. Ainakaan en anna sille mitään soseita.

Siis miten näitä voisi muka enempää tehdä, kun yhdenkin kanssa saa koko ajan olla huolissaan jostain. Pää hajoo.

Pääsinpä muuten osalliseksi miesflunssa sairastavaan isähenkilöön kohdistuvasta raivosta, joka tuntuu olevan melko yleisesti osa kotiäitien tunnerepertuaaria. Mies tuli duunista kotiin kuumeisena ja kaivautui peiton alle. Mä olin valmiiksi jo ihan poikki ja voin kuvitella, että pääni alkoi savuta. Vauva ei ollut nukkunut edes niitä puolen tunnin päikkäreitään koko päivänä ja mulla oli nälkä.

Läksin sitten kauppaan vänisevien vaunujen kanssa ja mietin, että sitten kun mä saan tän flunssan, niin mä hoidan tota vauvaa kotona kaikki päivät enkä todellakaan kaivaudu minnekään peiton alle. Tsägällä senkin nenä alkaa vuotaa ja sitä sitten imuttelen sillä pelottavalla letkulla, johon ihan oikeasti en haluaisi kajota. Illalla en saa taaskaan ruokaa, koska isä-ha pärjää mielestään purkkikermavaahdolla kuorrutetuilla einesporkkanaletuilla, joten sen ei sitten tarvitse tehdä enää koskaan ruokaa. Eli jos mä haluan ruokaa, teen sen itse. Aina. Jos en jaksa, saan jonkun huomautuksen, että ehkä sitä maitoa tulis enemmän, jos sä söisit jotain. AAAARGH.

Ja siis miten ärsyttävältä voi kuulostaa jonkun yskä?! Teki mieli tursottaa se hiljaiseksi sillä kermavaahdolla, kun vauva havahtui jokaiseen yölliseen köhään, koska jostain syystä kaikenmaailman teollisuusmelu on sen mielestä jees, mutta ihmisten äkilliset yskökset ja aivastukset on edelleen jotain niin hirveetä (vaikka yritänkin sitä karaista aivastamalla se sylissä).

Isä-ha, jos luet tätä, niin anteeksi. Mutta kun vittu.