11

Sain Huma_nistilta haasteen!

Sääntöjä:
1. Kiitä haasteesta.
2. Kerro 11 faktaa itsestäsi.
3. Vastaa kysymyksiin.
4. Keksi kysymyksiä.
5. Haasta seuraavat 11.
6. Kerro, että olet haastanut.
7. Ei saa haastaa takaisin.

Kiitos!

Faktat

1. Mulla on törkeen huono ryhti.
2. Mulla on nörttifetissi. Keksin aika monta koodaavaa kuikeloa, jotka ovat saaneet sydämeni läpättämään. Isä-ha ei kuitenkaan ole nörtti eikä kuikelo.
3. Olen soittanut joku kymmenen vuotta levyjä bileissä. Eli siis painanut playta. Mutta se on valitettavasti vähän jäänyt.
4. Mulla on goottimenneisyys. Ja nykyisyys, koska käyn edelleen välillä bileissä. Ollaankohan me oltu joskus Tylsyyden kanssa samoissa bileissä?
5. Olen tehnyt viime aikoina persoonallisuustestejä. Olen ENFP.
6. Nää taidekkeet pelottaa mua!
7. Rakastan mun Kindleä. En enää tajua miksi haluaisin lukea paperikirjoja, ärsyttäviä. Mut lapsi saa toki paperikirjoja.
8. Olen kirjoittanut aikoinani tuhansia viestejä Pet Shop Boys -fanifoorumeille.
9. Nukun mieluiten yksin.
10. Mun lapsen kummitäti asuu Beverly Hillsissä. En ole käynyt kylässä.
11. Koska oikeestaan en kauheesti tykkää matkustamisesta. Suurimmat seikkailut löytyy ihan läheltä kotia.


Huma_nistin kyssärit

1. Mitä haluaisit opiskella?
Sex Coachingia opiskelee kaikki viileet tyypit! Että sitä siis. Mut jos nyt eka joku perustutkinto.

2. Mitä tekisi mieli syödä?
Söin just, mut voisin mennä jaolle ja ottaa vähän glögii ja piparii.

3. Muovikuusi, aito vai ei ollenkaan?

 

4. Lanttu vai porkkana?
Yleensä porkkana, mutta jouluna en siihen sörsseliin koske. Sen sijaan lanttuja survon hikihatussa ja nautin työni antimista jonnekin loppiaiseen saakka. Sen jälkeen ostan alesta Saarioisten lanttulaatikot.


5. Mikä on kaikkien aikojen paras leffa?
Virallinen vastaukseni tähän kysymykseen on aina ollut Peter's Friends. Vaikka on maailmassa ehkä oikeesti parempiakin leffoja.

6. Mikä on nolottanut viime aikoina?
Vauvan bussiraivarit, vauvan repimä järkyttävän hapsottava niskatukka, Skenen rauhaset, yliaktiiviset romantilliset lähestymiset tekstiviestein, se joku mölinä jota päästin suustani karaokessa, se joku mölinä jota päästin suustani pikkutunneilla kaverin häissä kun mikrofoni oli vapaana. Oon kova nolostelemaan!

7. Mikä mahtaa olla aikakauslehdistä suosikkisi?
Ostan aina Dekon vaikka yleensä Divaani on parempi. Jotenkin se on kutsuvampi, en tajuu. Mutta en mä kyllä ole noita hetkeen jaksanut lukea. Luin kaikkee vauva-aiheista liparetta, mutta nyt olen vähän kypsynyt aiheeseen. Kaikkea aikansa. Luen mielummin kirjoja.

8. Luetko sanomalehtiä? Siis printtinä?
En. Töissä luin aamukahvilla Hesaria, mut nyt en ole töissä.

9. Mitä neuloit/virkkasit viimeksi?
Yritin tässä yks päivä virkata, lapsi auttoi. Että virkkasin siis sellaisen sentti kertaa sentti -kokoisen suhrun. Joku huivi tai tossut oli kai haaveissa.

10. Kuka on vaikuttanut sinuun kaikkein eniten elämäsi aikana? Miksi?
Varmaan mun täti. Koska se tuli ja otti äidin paikan, kun äiti ei kyennyt.

11. Miten marraskuusta selviää hengissä?
Glögillä ja pipareilla, mölisemällä, tekstailemalla, tekemällä joulua.
 

Mun kyssärit

1. Mikä sä oot? Tee testi! www.16personalities.com/
2. Kumman kaa: Robin vai Isac Elliot?
3. Mikä on oudoin työ mitä olet tehnyt?
4. Jos saisit 50 euroa, mihin nettikauppaan törsäisit sen? Entä jos saisit 500 euroa?
5. Kerro joku lapsuusmuisto.
6. Onko tärkeet paprusi ojennuksessa kansioissa vai läjinä ympäriinsä?
7. Lyijykynä vai lyijytäytekynä?
8. Paheksutko salaa muita äitejä?
9. Himoitsetko salaa naapurisi aasia?
10. Oletko jollain tavalla hengellinen? Kiinnostunut tieteen/järjen ulottumattomissa olevista jutuista tms.
11. Suosittele jotain itsellesi tärkeää kirjaa/levyä/biisiä.


Ei tartte kaikkee tehdä, mut vastatkaa mun kysymyksiin ainakin! Vaikka kommenttikenttään tähän näin :) Ping Leopardikuningatar, Periaatteen nainen ja Leluteekin Emilia!



PS. Vastaan omaan kysymykseeni nro. 11, koska teemaan sopii hyvin Eleven Pondin Watching Trees.

Mikä meitä yhdistää

Meitä yhdistää se mikä meitä ei erota.

Olen ollut seurustelunkaltaisessa suhteessa ehkä noin tusinan tyypin kanssa ja siinä on tullut kartoitettua varsin hyvin se, mitä ainakaan en kumppaniltani halua. Ajattelen vähän, että uusi poikaystävä on ollut aina reaktio edelliseen ja siksi toisiaan seuraavat heilat ovatkin olleet joskus jopa toistensa vastakohtia.

Mustasukkaisuus. Toisesta saa toki olla mustasukkainen, mutta jotta suhde kanssani voi onnistua, ei todellakaan sovi kuvitella, että se oikeuttaisi vittuiluun, tenttaamiseen tai muihin lapsellisuuksiin. Siedän epävarmuutta ja menettämisen pelkoa tiettyyn rajaan asti, mutta omistushaluista riehumista en katsele hetkeäkään.

Ehkä toisilla treffeillämme isä-ha tuli seuralaisekseni bändimme keikalle. Vietin koko illan juosten pääesiintyjäyhtyeen kosketinsoittajan perässä ja kuulemma yritin puhelinnumeroakin ottaa, mutta olin liian humalassa osatakseni käyttää kännykkääni. Isä-ha korjasi minut loppuillasta taksiin, tuli mukaani kotiin peittelemään minut ja kutsui kilpailijaansa koko kesän pilkallisesti basistiksi, kun heilastelin tätä(kin) muutaman kuukauden.

Kun ihmettelin isä-halle miten luontevasti hän suhtautuu muihin juttuihini, hän kertoi että hänen isänsä oli nuorempana taiteilija, jolle oli tärkeää saada pitää useampia muusia. Hänen äidilleen tämä oli ok niin kauan kuin muut hempukat eivät härinneet heidän perheensä elämää. Kerrankin minun ei siis tarvinnut vääntää rautalangasta suhdettani ihmissuhteisiin vaan isä-ha hiffasi heti.

Perhetausta. Olenkin valottanut omaa perhehistoriaani ja pidän jokseenkin oleellisena sitä, että poikaystävällänäkin on jonkinlainen käsitys elämästä ydinperheyksikön ulkopuolella. En sano ettei suhde ihan taviksenkin kanssa voisi onnistua, mutta käytäntö on osoittanut, että iisimpää on, jos kumppanikin on saanut elää lapsena vähän vähemmän täydellistä elämää.

Yhden exän kanssa asiat olivat tavallaan aika hyvin, mutta en koskaan sopeutunut hänen perheeseensä. Kaikki olivat hirmu kivoja, urbaaneja, punavihertäviä, paperilla justiinsa täydellisiä kanssaihmisiä juuri minulle. Mutta kaikkea varjosti jonkinlainen vakaa akateemisuus ja kirjoittamattomien sääntöjen sekamelska. Onnistuin aina tuntemaan itseni jotenkin kömpelöksi ja tyhmäksi juntiksi enkä ollenkaan tarpeeksi menestyneeksi. Mokailin koko ajan.

Ehdin tavata isä-han äitiä kokonaista viisi minuuttia raitiovaunussa, kun olimme viettäneet juuri isä-han kanssa ekan yhteisen yömme. Tilanne hämmensi hiukan, koska äiti muistutti aivan erästä suurta ihastustani. Tämän myös isä-ha myöhemmin vahvisti, kun mainitsin mielleyhtymästä hänelle. Uskon, että me olisimme tulleet anopin kanssa toimeen todella hyvin. Toivon ja uskon, että hän seurailee lapsemme kasvua jonkinlaisessa toisessa olomuodossa.

Tällaiset pienet jutut ja merkit kertovat minulle, että oikealla asialla tässä ollaan. Eikä sekään haittaa, että isä-ha on taipuvainen tulkitsemaan niitä samoin - meillä on molemmilla verissä pientä hörhöyttä. Käytännössä Isä-han perhe on siis tällä hetkellä sisko ja sen lapset. Ei me senkään kanssa ihan samasta puusta olla, mutta ei niidenkään kanssa tarvitse pingottaa.

Lapsi. Onhan se helpompi kasvattaa jälkeläisiä, kun on yhtä joustava käsitys perheestä ja yhtä vähän oletuksia siitä miten elämän pitäisi mennä. Rupesimme lapsentekopuuhiin noin puolen vuoden tuntemisen jälkeen ja olen edelleen sitä mieltä, että se oli erinomainen idea. Saattaa olla, että emme olisi enää yhdessä, jos vauvaa ei olisi syntynyt, mutta nyt kun hän on, olemme hitsautuneet yhteen aika hyvin. Sillä eihän kukaan fiilistele juuri meidän muksua yhtä paljon kuin me. Ihastelu yhdistää.

Bonus: Tekno. Jossakin nuoruuden korvautuessa aikuisuudella huomasin, että minulle ei ole enää ehdottoman tärkeää, että kumppani osaa ulkoa sanoitukset Pet Shop Boysin sinkkujen b-puoliin. Isä-ha ei osaa, mutta kyllä musiikki meidät yhteen toi ja on ehkä edelleen se joku kirsikka parisuhdekakun päällä.

Luulen, että se on myös se juttu, josta löydämme taas yhteisen sävelen (hekohe), kun vauva itsenäistyy ja huomaamme, että meidän pitäis keksiä jotain kivaa ihan kahdestaan. Vaikka kyllä me ollaan hekumoitu jo silläkin, kun voidaan viedä meidän vauva ekoihin reiveihin. Sitten joskus kun se on 16-vuotias.

Tällä kertaa haasteen aiheen tarjosi se ainoa oikea Leopardikuningatar!

Minusta tulee isona

Virkeä ajattelija. Joskus mietin, että kamalinta mitä minulle voisi tapahtua olisi että en enää koskaan ajattelisi uutta ajatusta. Noh, nyt tuntuu että ajatuksissa ei ole ehkä ihan samanlaista hohtoa kuin joskus ekan vuoden yliopisto-opiskelijana, kun pääkopassa sinkoili joka toinen päivä uusia oivalluksia. Mutta joka tapauksessa toivoisin, että isona minulla (taas) leikkaisi. Pitäisi ehkä tehdä sudokuja tai opiskella.

Alainen. Lapsen myötä olen tajunnut yhä selkeämmin, että en ole kovin kunnianhimoinen. Saattaisin tyytyä sellaiseen ihan ok työpaikkaan, josta saa tarpeeksi rahaa ja jota ei varsinaisesti inhoa. Sitten samalla olen sitä mieltä, että en voi olla tyytyväinen ellei minusta tule isona jotain. Tarvitsen ammatillisen identiteetin, jonkin vastauksen kymykseen siitä mitä mä teen. Tällä hetkellä se on nimittäin inhokkikysymykseni. En tee mitään. En ole kukaan. Tahdon taas tuottavaksi muurahaiseksi.

Seksitäti. Muutamia vuosia ihmissuhdesoppaa hämmennettyäni oivalsin, että minusta ei tule enkunmaikkaa tai kääntäjää tai viestintäpäällikköä, vaan vahvuuteni on ihmisten ymmärtäminen. Muutaman heilan kannustamana hommasin itseni alan koulutukseen. Maksoin siitä rahaa vaikka minulla ei ollut minkäänlaista soveltuvaa pohjaa koko hommaan. Eikä ole edelleenkään. Haaveilen silti siitä, että isona voisin olla sellainen vähän nolo täti, joka paasaa naapuruston teineille kortsuista.

Puuma. Sillä luonnollisesti kortsuista paasaava täti on kovin kuuma ja niiden teinien salaisten fantasioiden kohde. Varsinainen milf! Nyt on vähän kuivempi kausi, mutta en epäile hetkeäkään etteikö elämässä olisi luvassa vielä jonkinlaista hekuman huippua. Ja koska vanhemmat miehet alkavat vaihtaa nuorempiin, ei auta kuin tavoitella nuorempia.

Äiti. Onneksi on tuo poika, josta kasvaa toivon mukaan valovoimainen nuori, jolla on hottiksia kavereita. Voi puumailla niitä sitten. Olenhan minä toki jo nyt äiti, mutta odotan sitä, kun äitiydestä on tullut luonteva osa minua, lapsesta kuoriutunut oma persoonansa ja itsellinen henkilönsä. Ajattelin toki nauttia näistä vuosista siinä välissä, mutta kovin on kutkuttavaa ajatella, että kupeitteni hedelmä on joskus aikuinen mies.


Koska runosuoneni vaikuttaa tyrehtyneen lähes kokonaan, ajattelin osallistua Liinan lanseeraamaan ainekirjoitushaasteeseen. Tulevia tehtävänantoja odotellessa!

Kesähaaste

Saara haastoi minut ja antoi tällaisen kesäisen tunnustuksen! Kiitos :) Nyt ylitän aidan siitä matalimmasta kohdasta ja vastaan vain kysymyksiin, koska aivoni ovat hattaraa. Vauva on oppinut uusia temppuja eikä me olla nukuttu päiväkausiin kunnolla, kun niitä pitää treenailla keskellä yötä jopa tuntien ajan.



Mikä on lempisanasi?
Olisko vaikka lähdetkö? Koska onhan se parasta, kun joku pyytää jonnekin!

Mitä sanaa vihaat/inhoat eniten?
Omnomnom. Ihan oikeesti hei.

Mikä saa sinut hyvälle tuulelle?
Vapaudentunne. Siitä on nimittäin pulaa, joten jokainen pienikin hetki, jolloin tunnen olevani vapaa ja elämän täynnä mahdollisuuksia, ilahduttaa tässä elämäntilanteessa.

Mikä saa sinut pahalle tuulelle?
Päiväuniaika.

Lempi kirosanasi?
Vittu. Se nyt vaan toimii, täytteenä ja voimasanana. Se tulee sydämestä.

Millaista/mitä ääntä rakastat?
Juno-106:sen jousisoundeja ja vauvan tyytyväisiä huokauksia.

Millaista/mitä ääntä vihaat?
Styroksia. Yyyhh.

Mitä muuta ammattia (kuin nykyistäsi) haluaisit kokeilla?
Mä haluaisin olla käsikirurgi tai psykiatri. Jos siis jaksaisin opiskella lääketiedettä. Olis myös kivaa olla koodaaja.

Mitä ammattia et missään nimessä haluaisi harjoittaa?
Toimittaja. Mä kuolisin niihin deadlineihin.

Jos taivas on olemassa, mitä haluaisit Jumalan sanovan sinulle porteilla ensimmäisenä?
Ottaen huomioon, että olen syntinen pakana, simppeli tervetuloa olis varmaan ihan helpotus.

Nytkö sitä pitää alkaa kasvattaa?

Olemme kohdanneet ensimmäisen kasvatuksellisen haasteemme. Mulle on hieman epäselvää, koska lasta pitää alkaa komentaa, mutta nyt se ymmärtää selvästi mitä EI tarkoittaa, joten aika saattaa olla kypsä. Luonnollisesti eillä saadaan vauva pois vaarallisten asioiden kuten sähköjohtojen ja muovipussien luota, mutta nyt on ilmennyt myös tarve suojella kanssaihmisiä vauvalta.

Jälkikasvumme rakastaa muita ihmisiä. Uskoisin että aika monet vauvat ovat kovia flirttejä eikä siinä mitään. Mutta meidän vauva harrastaa tough lovea. Hän käy käsiksi. Jos esimerkiksi matkustamme bussilla ja viereen parkkeeraa toiset vaunut, meidän vauvamme kurottaa omista kieseistään ja länttää kätensä naapurin naamaan. Perjantain puistopiknikillä paikalle sattui toinen, hieman pienempi teknovauva, joka sai tuta lapsen hellyydenosoitukset: nenästä vaan lujaa kiinni ja kita ojossa märkää kahden hampaan pusua antamaan.

Mä olen antanut vauvan kiipeillä mua pitkin ja repiä mua miten on lystännyt, koska olen ajatellut, että vauvat tekee sitä ja se on ok. Mutta ei se voi muita repiä. Pitäsiköhän mun nyt sitten johdonmukaisesti alkaa kieltää kaikki fyysisest rakkaudenosoitukset? Mitä mä oikeastaan haluan vauvalle opettaa? Sille voi toki sanoa, että "nätisti", mutta eihän se tiedä mitä nätisti tarkoittaa. Ehkä pitää vain selittää, että muita ei saa koskea ilman lupaa. Muuten se vielä kourii isona naisia perseestä ja sitähän me emme halua.

Tavattomuudet

Mun bloggariurani kulminoituu nyt tähän, että saan kertoa koko intternetille viisi omituista tapaani. Kiitos haasteesta, Kukkavarvas. Yritettiin isä-han kanssa miettiä näitä aika heikoin tuloksin:

1. "Kaikki ei kai pureskele varpaankynsiä?" Niin, ei kai, minä ja vauvani vaan. Onhan se aika kuvottavaa, mut yleensä sentään vain suihkun jälkeen. "Tai ainakaan asettele niitä kynnen palasia kaikkialle?" Nnnnggghiiiih.

Kun olin paksuna, käytiin katsomassa Poikani Kevin. Tosi virkistävä leffa ekaa lastaan odottaville, etenkin kun kävi selväksi, että koulusurmaajaa tässä kasvatellaan: meikä repii kynsiä, ja asettelee niitä paloja neuroottiseen riviin pöydälle, ja isä-halla on jousipyssy, jolla se ampuu rappukäytävässä (huoria). No ei ammu oikeesti huoria, mutta joskus ihan alkuaikoina se kutsui mut luokseen ampumaan jouskarilla huoria.

2. Ammun jouskarilla huoria.

3. No se on aika omituinen tapa, että en jaksa kuunnella biisejä loppuun asti. Jos kuuntelen musiikkia, en voi tehdä muuta. Homma toimii niin, että keksin jonkun biisin, jonka tahdon kuulla ja laitan sen soimaan. Heti kun ekat tahdit on pärähtäneet soimaan, keksin jo seuraavan, ja jaksan odottaa maksimissaan pari minuuttia ennen kuin vaihdan siihen.

Silloin kun soitin semiaktiivisesti levyjä, tästä oli sekä haittaa että hyötyä: sanoisin, että mun seteissä on hyvä flow, koska annan fiiliksen johdatella sitä selektiota, mutta sitten taas mulla ei ole aavistustakaan miten biisit loppuvat, joten vaihdot menee aina persiilleen (en siis todellakaan osaa miksata biittiin tai mitään muutakaan pätevää. Mä painan vain playta.)

4. Sitten vielä sellaisen keksin, että tuo samainen mies kysyi multa yks päivä, että onko kaikilla äideillä tuollainen nuttura:



Sanoin, että joo on. Mutta kaikki ei varmaan availe ja kiinnitä sitä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Duunissa tein tätä aivan jatkuvasti, jonkinlainen kompulsiivinen stressireaktio, jonka johdosta mun tukka oli aina ihan lähmänen.

Saan tällä myös tätini raivon partaalle. Hän on sitä mieltä, että annan itsestäni epäasiallisen kuvan, kun räplään koko ajan tukkaani. Ja mä olen sitä mieltä, että jos mulla on omaakin elämääni haittaava pakko-oire, niin viimeiseksi murehdin sitä mitä joku muu siitä ajattelee. Nyt nuttura pysyy aika hyvin päässä koko päivän, mitä nyt yks pikku tahmatassu repii sitä alas aina kun sattuu saamaan kiinni.

5. Nyt kun tätä kirjoitin ja pähkäilin, että eihän mulla oikeesti ole mitään outoja tapoja, tein sen taas: painoin nenän kiinni ylähuuleen ja haistoin. Mun mielestä ylähuuli haisee ihanalta.

Mulla onkin tätä haastettavaa porukkaa ihan tavattomasti, eli Tylsyys, Mirgga ja Huma_nist saavat toki jakaa omituisuuksiaan, jos eivät ole sitä jo tuhatta kertaa aiemmin tehneet.