Tavattomuudet

Mun bloggariurani kulminoituu nyt tähän, että saan kertoa koko intternetille viisi omituista tapaani. Kiitos haasteesta, Kukkavarvas. Yritettiin isä-han kanssa miettiä näitä aika heikoin tuloksin:

1. "Kaikki ei kai pureskele varpaankynsiä?" Niin, ei kai, minä ja vauvani vaan. Onhan se aika kuvottavaa, mut yleensä sentään vain suihkun jälkeen. "Tai ainakaan asettele niitä kynnen palasia kaikkialle?" Nnnnggghiiiih.

Kun olin paksuna, käytiin katsomassa Poikani Kevin. Tosi virkistävä leffa ekaa lastaan odottaville, etenkin kun kävi selväksi, että koulusurmaajaa tässä kasvatellaan: meikä repii kynsiä, ja asettelee niitä paloja neuroottiseen riviin pöydälle, ja isä-halla on jousipyssy, jolla se ampuu rappukäytävässä (huoria). No ei ammu oikeesti huoria, mutta joskus ihan alkuaikoina se kutsui mut luokseen ampumaan jouskarilla huoria.

2. Ammun jouskarilla huoria.

3. No se on aika omituinen tapa, että en jaksa kuunnella biisejä loppuun asti. Jos kuuntelen musiikkia, en voi tehdä muuta. Homma toimii niin, että keksin jonkun biisin, jonka tahdon kuulla ja laitan sen soimaan. Heti kun ekat tahdit on pärähtäneet soimaan, keksin jo seuraavan, ja jaksan odottaa maksimissaan pari minuuttia ennen kuin vaihdan siihen.

Silloin kun soitin semiaktiivisesti levyjä, tästä oli sekä haittaa että hyötyä: sanoisin, että mun seteissä on hyvä flow, koska annan fiiliksen johdatella sitä selektiota, mutta sitten taas mulla ei ole aavistustakaan miten biisit loppuvat, joten vaihdot menee aina persiilleen (en siis todellakaan osaa miksata biittiin tai mitään muutakaan pätevää. Mä painan vain playta.)

4. Sitten vielä sellaisen keksin, että tuo samainen mies kysyi multa yks päivä, että onko kaikilla äideillä tuollainen nuttura:



Sanoin, että joo on. Mutta kaikki ei varmaan availe ja kiinnitä sitä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Duunissa tein tätä aivan jatkuvasti, jonkinlainen kompulsiivinen stressireaktio, jonka johdosta mun tukka oli aina ihan lähmänen.

Saan tällä myös tätini raivon partaalle. Hän on sitä mieltä, että annan itsestäni epäasiallisen kuvan, kun räplään koko ajan tukkaani. Ja mä olen sitä mieltä, että jos mulla on omaakin elämääni haittaava pakko-oire, niin viimeiseksi murehdin sitä mitä joku muu siitä ajattelee. Nyt nuttura pysyy aika hyvin päässä koko päivän, mitä nyt yks pikku tahmatassu repii sitä alas aina kun sattuu saamaan kiinni.

5. Nyt kun tätä kirjoitin ja pähkäilin, että eihän mulla oikeesti ole mitään outoja tapoja, tein sen taas: painoin nenän kiinni ylähuuleen ja haistoin. Mun mielestä ylähuuli haisee ihanalta.

Mulla onkin tätä haastettavaa porukkaa ihan tavattomasti, eli Tylsyys, Mirgga ja Huma_nist saavat toki jakaa omituisuuksiaan, jos eivät ole sitä jo tuhatta kertaa aiemmin tehneet.