Merillä

Selvisimme ensimmäisestä yhteisestä ulkomaanmatkasta ydinperheenä. Koska emme ole isä-han kanssa kummatkaan maailmanmatkaajatyyppiä, suuntasimme vaatimattomasti ihan vaan tuohon lähilätäkölle seilaamaan knullbåtenilla.

Illalla buffetissa vauva sai elämänsä ekan ranskanperunan. Se ei syönyt sitä vaan maalasi sillä pöytää ja heilutti sitä naapuripöydän tädille. Kaikenlaiset tädit olikin sille ehkä reissun huippuhetkiä - lohduttomat itkut talttuivat aina, kun joku söpö tsiksi väläytti tyypille hymyn. Sitten taas porattiin, kun tyttöystävä katosi.

Ainoastaan kerran jossain muualla kuin kotona nukkunut vauva oli ekana yönä ihan täpinöissä. Se heräili jatkuvasti ja tutki hyttiä innokkaasti. Pieni pää väin pomppi sängyn jalkopäässä (vauva nukkui laivallakin lattialla). Kolmen aikaan meiltä meni hermo ja mulle tuli nälkä eli haettiin vähän yöpalaa. Vauva teki tuttavuutta kahvilan tolpan kanssa. Se tykkää tolpista, edellinen hieno oli Korkeasaaren karhuaitauksessa.

Aamiainen syötiin vuorotellen ja sillä aikaa toinen tutustutti pienokaista pallomereen. Se oli hieman hämmentynyt ja nappasi sieltä tuliaisiksi nuhan.

Tukholmassa sitten vähän nukutti. Puolet ajasta meni kakkakatastrofin setvimiseen, joten ei se kovin rentouttavaa ollut. Mutta ihan jees. Käytiin kahviloissa ja kaupoissa.

Toisena iltana vauva kävi ylikierroksilla istuttuaan päivän rattaisa ja syöksähteli meidän päälle hytin vuoteella parin tunnin ajan. Sitten se väsyi ja nukahti päikkäreille rattaisiin, joten me mentiin kannelle ja juotiin puoliksi lasi valkkaria. Oli aika paheellinen fiilis. Yöllä bebe posotti kiltisti aamukasiin yhdellä herätyksellä. Me nukahdettiin itse jo ysin pintaan ja unohdettiin nauttia laivan viihdykkeistä, mutta olipa kiva nukkua.

Ei mennä ihan heti uudestaan. Ensi kesänä ehkä. Haluaisin vuokrata Berliinistä asunnon pariksi viikoksi ja ottaa tädin lapsenlikaksi. Katotaan saanko aikaan ja riittääkö säästöt sinne asti nyt kun olen ihan virallisesti kotiäiti enkä vanhempainvapaalainen.

PS. Sain jo toisen kirjan luettua loppuun! Gillian Flynnin Dark Places ei ollut yhtä hyvä kuin Gone Girl.