Eka päivä taaperona

Vai vaaperona vai mitä se nyt on. On siis takana. Tänään lapsi täytti yhden vuoden ja synttärilahjaksi annettiin sille unikoulu osa kaksi. Kuulosti siltä ettei ollut lahja mieleen, mutta huoli se sen sitten yllättävän nopeasti kuitenkin ja simahti pinnikseen ekaa kertaa moneen kuukauteen.

Yksivuotiaat on mahtavia! Tää meillä asuva kävelee ympäriinä ja hokee bäpä eli barbapapa. Sitten se piiloutuu täkin alle ja syöksähtelee päin seiniä ja ovenkarmeja.

Se osoittaa kaukosäätimellä telkkaria, jos tahtoo sen päälle (ei se sitä jaksa katsoa, mutta päälle on saatava) ja pyyhkii sormella meidän puhelimia. CD:n se osaa ottaa kotelostaan ja laittaa itse soittimeen, kun tahtoo kuunnella musiikkia. Se on järjestänyt levyhyllyni uusiksi - taputtaa itselleen joka kerta, kun saa levyn takaisin hyllyyn.

Kävelevän lapsen paras puoli on muuten se, että sitä voi ottaa käsistä ja sitten tanssitaan! Jee!

Huolimatta teknologian kiehtovuudesta, lapsi ei ole vielä hylännyt ensirakkauttaan eli kirjoja. Valitettavasti pahvisivuiset ei jaksa enää innostaa eli nyt se lukee paperisia kirjoja. Ei se niitä tahalleen revi, mutta joskus sattuu vähän ronskisti kääntämään sivua ja sitten sitä pitää vähän maistaakin. En kuitenkaan tahdo tuota kieltää, kun se tykkää niistä niin. Ja omiahan ne on, luettavaksi tarkoitettu.

Lainasin sille kirjastosta noita pahvikirjoja, kun ajattelin että jos uudet kelpaisi. Se lukikin koko kotimatkan merkkiteosta nimeltä Isot kuljetusautot ja päristeli perhanasti. En tajua miten se voi rakastaa noin paljon autoja. Autot on tylsiä.

Hoitopäivän jälkeen lapsi on jotenkin rohkaistunut ja muskarissa ja kerhossa se ei ole enää se, jonka kädestä viedään tavaroita vaan se, joka nappaa kaverin kurkunpalan. Ihan kuin eri ihminen! Se on sosiaalinen! Keskiviikkona katselin huoneen toiselta puolelta kun se tutki yhdessä Juhon 1v1kk kanssa pistorasiaa. Vuoron perään sitä osoittelivat, mutta eivät koskeneet, koska mun lapsi pyöritti ponnekkaasti päätä joka kerta, kun sormi meni liian lähelle. Sniisk.

Niin ja vähän olen ehkä lämmennyt ajatukselle siitä, että noita olis toinenkin,kun tää nykyinen on niin mahtava. Hupsista. Onneksi isä-ha on jyrkästi eri mieltä niin ei tule hommattua itseään kahden lapsen liriin.

Matonrajassa

Jäin yksin nukuttamaan vauvaa tänään. En sitten kestänyt sitä itkua, tyynnytin sen syliin ja yritin laskea sänkyyn. Hirrrrrrveää karjumista. Nostin takaisin ja tyynnytin uudestaan. Laskin studion lattialle - vauva kääntyi halaamaan pupuaan ja alkoi tuhista.

Eli nyt meidän vauva ei enää nuku sitterissä vaan lattialla. Sen isä nukkuu myös siinä lattialla eli isänsä poika. Lattialla on kyllä kokolattiamatto ja paksu täkki, että ei se ihan kivikova ole, mutta aika askeettinen kuitenkin.


Vauva 7kk, studion lattia ja yöpää

Ehkä se voi nukkua siinä lattialla sitten, jos isä-ha suostuu. Sen untahan se siinä häiritsee, kun mä jatkan makkarissa. Vaikka oikeastaan mäkin haluaisin nukkua studiossa, koska makkarissa on jotenkin tosi huono feng shui, magneettikenttä tai energiavirtaus enkä ihmettele yhtään, että vauva ei tykkää nukkua siellä. Mahduttaiskohan me kaikki siihen lattialle?

Vauvan unisaldoksi tuli muuten viime yönä seitsemän tuntia, kun piti vähän seisoskella. Päivällä se nukkui parit tunnin päikkärit. Sinnikäs kaveri, valvoskeli kuitenkin melkein puoli ysiin.

Suuri paluupostaus

Terveisiä unikoulu vol. 2:sta! Toiset ne vierottaa ysikuisiaan yösyömisistä, meillä taas yritetään luopua - tadaa - sitteristä.

Vauva ei ole suostunut nukkumaan missään muualla viimeiseen pariin viikkoon. Olemme yrittäneet siirtää nukkuvana omaan sänkyyn, mutta huuto on alkanut heti. Ikään kuin taaperon kokoinen jötikkä kippurassa sitterissä yöunia vetelemässä ei olisi tarpeeksi järjetöntä, nukutus on vaatinut raakaa lihasvoimaa: ei ole kelvannut hentoinen hytkytys, vaan se helvetillinen kapistus on pitänyt nostaa vauvoineen päivineen ilmaan joka seitsemännellä hetkutuksella (en tiedä mistä isä-ha keksi tämän matemaattisen nukutuskaavan, mutta se on toiminut).

Heräilyt ovat vähän rauhoittuneet, kun on annettu pulloa huuleen öisin, mutta koska en halua että vauvani kasvaa kieroon, unikoulu on jälleen ohjelmassa. No, nyt se nukkuu siellä sängyssä. Eiköhän tämä toimi, kun toimi viimeksikin.

Päivät on menneet saamattomassa koomassa, mutta ahdistus on onneksi tipotiessään - kiitos päälääkkeiden. Niistä voi olla montaa mieltä, mutta olen yksi niistä onnekkaista (?), joille ne kolisevat. Olo helpotti parissa päivässä. Fysiikassa ei mitään vikaa verikokeiden mukaan eli ehkä mun pitää vaan hyväksyä, että tarvitsen säännöllisesti sapuskaa ja enemmän unta kuin tämä elämäntilanne sallii. Ehkä joskus musta tulee taas toimintakykyinen yksilö, nyt mennään matalalentoa. Se on ihan ok.

Vauva on oppinut viimeisten viikkojen aikana ryömimään, nousemaan itse istumaan, konttaamaan, seisomaan tukea vasten ja vähän siinä ottamaan askeliakin. Kuten joskus toivoin, tämä on helpottanut nostelua, koska nyt pikkutyyppi konttaa perässä kaikkialle. Välillä se menee omille tutkimusmatkoilleen mun sukkalaatikolle tai kirjahyllylle. Tämä onkin melko yleinen näky:

Lapsi jaksaa lukea vaikka kuinka kauan. Toivottavasti harrastus säilyy (= saan itsekin lukea joskus rauhassa!) Myyrä ja tuo rattaissa killuva leppäkerttukirja ovat tällä hetkellä lemppareita. Se tykkää myös kaikesta missä on koira tai hattivatteja.

Itse sain pitkästä aikaa uppouduttua kirjaan niin, että en olisi muuta halunnut vapaahetkinäni tehdä. Lionel Shriverin The Post-Birthay World vaikutti aluksi tylsältä, mutta sitten tarina veikin mukanaan ja tahkoin romaanin loppuun eilen. Lukeminen on parasta! Internet tästä vähän kärsi, kun en jaksanut seurailla mitä tapahtuu, mutta eipä tuo näytä mua kaivanneen. Nyt pitäisi sitten keksiä mitä seuraavaksi lukisi. Kirjoja on vaivaiset 16 kesken Kindlessä, että eiköhän sieltä jotain löydy.

NOLLA

Vauva heräsi yön aikana otsikon ilmoittaman määrän ja aloitti aamun klo 7.30, nukkui siis noin 11 tuntia putkeen. Äiti havahtui vähän useammin ihmettelemään.

Minuuttiraportit saa nyt jäädä, mutta jatketaan samalla metodilla. Päikkäreitä vauva nukkuu nyt sitterissä (tunti täynnä) - palataan niihin sitten, kun tämä iltahomma on asettunut. Eiköhän tässä vielä jotain takapakkia oteta, mutta olen nyt jo aivan äimänä.

Neljän yön perusteella voin suositella pick-up-/put-down-metodilla tuunattua pistäytymisunikoulua. Ainakin unta vastaan taisteleville helposti sopeutuville vauvoille ja suht määrätietoisille vanhemmille, joille riittää, että vauvaa saa lohduttaa välillä ja jotka ovat esim. lomalla, että voivat sitten antaa yöllä rääkätyn pienokaisen asua sylissä päivällä.

Varmaan tassutuskin on ihan jees, ties vaikka olisi toiminut, mutta lukemani perusteella se kuulostaa siltä, että a) olisimme menneet ojasta allikkoon ja vauva olisi luonut uniassosiaation siihen tassutukseen b) vauva ei olisi rauhoittunut käden alle, päinvastoin. Se ei tykkää lääppimisestä. Mutta voin toki olla väärässä ja vauva sai huutaa yksin "turhaan". Tämä on ajatus, jonka kanssa saamme nyt elää.

MINUUTTI

Se itki MINUUTIN. Sitten se nukahti. KUUDESSA MINUUTISSA.

Mitä mielessä

Mä mietin, että missä vaiheessa me sit luovutetaan, jos alkaa näyttää siltä, että tämä oli huono idea ja kokeillaan myöhemmin uudelleen. Viikko? Viis päivää? Ehkä sit jos itku vaan lisääntyy eikä vähene. Se nyt alkaa olla jo selvää, että yösyöttöjä vauva ei tarvitse, koska jätti ne samantien pois, kun annettiin mahdollisuus. Mutta sitä en osaa vielä sanoa, onko se valmis nukahtamaan yksin. Sehän kyllä nukahti ihan vaan sänkyyn laskemalla siinä 3-4-kuukautisena, mutta sitten tuli se neljän kuukauden sekoboltsivaihe ja turvauduttiin pullo- ja hytkytysnukutukseen.

Mut kattellaan, fiilispohjalta vedetään nyt! Ihan hyvä fiilis niin kauan kun en lue internettiä.

EDIT: Ok, viikko. Tämä netmums.com olikin mainio sivusto. En nyt jaksa syynätä lähteitä, mutta vaikuttaa jotenkin kiihkottomalta. Tämä teksti selvensi mulle miksi huudattaminen saattaa olla haitallista, mutta myös huojensi: jos lapsi saa muuten vastetta itkulleen ja hellyyttä, joidenkin minuuttien itkemisen ei pitäisi tehdä aivoille hallaa. Mutta jos tämä itkumetodi ei toimi viikossa, pitäisi se lopettaa, koska lapsi on silloin liian stressantunut. Noh, näyttäisi toimivan, joten kaikki on varmaan edelleen ihan jees ja vauvan tuleva tunne-elämä pelastettavissa.

Unikoulu - yö 3

PÄIVÄ 3 jatkuu

Oli aika hektinen päivä, kahvittelua ja tupareita porukalla, mutta onneksi pysyttiin rytmissä tosi hyvin silti. Rattaisiin nukahtaminen oli aivan ennätyksellisen helppoa, voiko tämä vaikuttaa siihenkin?

ILTA JA YÖ 3

Sänkyyn 20.22, nukahti klo 20.51. Itki aiempaa katkonaisemmin, piti pitkiä taukoja ja välillä nyyhkäisi. En nostellut syliin kuin pari kertaa.

23.14 itkua, herääkö? Ei herännyt.

00.14 heräsi, 00.40 nukkuu. Itku katkonaista. Herää juttelemaan 7.08.

PÄIVÄ 4

Unille 9.15 herää 9.30, isä-ha pitää seuraa sängyn vieressä, nukahda nyt uudestaan, ei tuu mitään. Tyhmät päiväunet. Klo 11.40 hytkytetään rättiväskä vauva sitteriin - nukahtaa minuutissa. Voi vittupaska, menikö tää nyt tähän? Voiko yön vielä pelastaa? Miksi yöllä on helpompi olla määrätietoinen ja sit päivällä lankeaa. Siksi koska päiväunet on meidän Akilleen kantapää. Kaikki muu sujuu suorastaan mallikkaasti tämän vauvan kanssa, mutta päiväunet on yhtä taistelua ja sekoilua. Joku päivä sekin piiloutuu päiväkodin pöydän alle ja kiljuu kunnes saa vapautuksen päikkäreistä, ihan niin kuin minä aikanani.

Unikoulu - yö 2

PÄIVÄ 2 jatkuu

Ekat päiväunet kestivät kokonaista 13 minuuttia. Tokille laitettaessa huusi taas jonkun miljoona minuuttia, en laskenut monta kertaa otin syliin, ja nukkui 25 minuuttia. Edistystä? Kuulostaa kuitenkin mun mielestä järkevältä, että on näissä unijutuissa johdonmukainen, joten se saa nyt kärsiä päivisinkin. Olisi myös jotenkin hölmöä opettaa uudestaan huonoille tavoille (vieressä kökkiminen, sängyssä syöminen, heräily), kun on nyt tämä neitsellinen pinnasänky, joka voidaan pyhittää nukkumiselle eikä sekoilulle.

En kyllä ihmettele, että päiväunet kärsii, sillä ne on aina olleet se varsinainen ongelmakohta. Toisaalta jos nukkuu yöllä 12 tuntia niin onko ihme, jos päivällä ei nukuta?

Valmistaudutaan yöhön tarjoamalla kolme ateriaa kiinteitä (aamupuuro, lounas, päivällinen) ja vitusti maitoa.

ILTA 2

Päiväunet tehokkaasti skipannut vauva nukahti ensin suihkuun. Sitten se nukahti isä-han syliin iltarutiinin tanssiosuudessa. Tämän jälkeen se siirtyi syömään maitoa mun syliin sohvalle ja simahti siihen. Nostettiin nukkuvana pinnikseen klo 19.35 - kai se vähän havahtui, mutta ei varsinaisesti herännyt, joten ei huutoa. Se olisi kai pitänyt herättää, en minä tiedä, mutta en nyt herättänyt. Herää varmaan jossain vaiheessa huutamaan, kun tajuaa missä on.

20.18 herää, huuto alkaa. Nostellaan noin neljän minuutin välein. Klo 20.40 ei alakaan itkeä, kun lasketaan takaisin, ja nukahtaa. Nukahtamiseen meni 20 minuuttia eli puolet eilisestä ajasta.

YÖ 2

Pieni koululainen havahtuu ensimmäisen kerran puoli yhdeltä, kun yritän mennä nukkumaan. Nostan syliin, lasken alas, itkaisee ja alkaa hakea unta. Odotan sohvalla hetken ja yritän uudestaan mennä nukkumaan. Sama toistuu - kaksi kertaa. Tämän jälkeen pääsen kömpimään sänkyyn. Mun näkeminen selvästi provosoi itkemään, vaikka ei oikeasti ole kauheeta.

Jossain vaiheessa yötä hätätä päpäpä -kohtaus, en katso kelloa, nukutaan.

Puoli seiskalta vauva pärähtää itkuun ja annan sille maitoa sohvalla. Olisin kyllä ehkä voinut yrittää kuunnella, onko sillä nälkä, mutta olin päättänyt että kuuden jälkeen saa syödä, joten näin sitten tein. Se leikkii ja höpisee pinniksessä ehkä puoli tuntia lelun kanssa, sitten on pakko nousta ylös. Yök.

PÄIVÄ 3

Isä-ha käy vähän tanssahtelemassa vauvan kanssa, se lasketaan silmäluomet lupsuvina pinnikseen klo 9.14. Painii pupun kanssa ja nukahtaa. Unet kestävät 45 minuuttia ja vauvaa herää iloisena höpisemään. Seuraavat päikkärit taidetaan ottaa rattaissa, kun on menoa.

Kuinkas sitten kävikään - eli unikoulu yö 1

Selailin siis eilen päivällä Unihiekka-opusta vauvaa nukuttaessani päikkäreille tarkoituksenani valita meille sopiva unikoulu. Piti siirtää tyyppi pinnikseen, koska se osaa ryömiä meidän 80 cm korkeudella olevalla laidattomalla puoliparvella. Mä olisin varmaan jaksanut vielä näin, mutta en tahdo, että vauva putoaa ja taittaa niskansa. Yksi aamu löysin sen puskemasta päällään putoamisesteeksi laitettua levylaukkua eli HUI.

Mutta en ehtinyt valita mitään, kun huomasin jo soveltavani jotain. Kun katselin tuota kirjaa, niin siellä on joku taulukko, josta valitaan itselle sopiva unikoulu ja vahingossa valitsin just sen mitä ne suositteli eli pistäytymismenetelmän. Siedän kyllä vauvan itkua jonkin verran, mutta halusin että sitä voi välillä käydä lohduttamassa, koska se on viime aikoina ollut ehkä semisti eroahdistunut (joskin alkaa jo helpottaa). Tassuttelua on ihan turha kokeilla, koska tämän hetken nukutusmetodi on jonkinlainen tassuttelu eli joka päivä tuntien ajan vieressä hengailua ja hyssyttelyä.

ILTA 1

Suoritettiin normaalit iltarutiinit, mutta unimaito tuli sohvalla eikä sängyssä. Nostettin valvova ja lievästi hämmentynyt vauva pinnikseen klo 20.34 ja alettiin odottaa huutoa. Käytiin vuoron perään nostamassa se syliin huudon eskaloituessa, ja pidennettiin sitä väliä pikkuhiljaa. Kello 21.10 väli oli jo huikeat neljä minuuttia, mutta se ei tullut täyteen, koska vauva lopetti aina vaan yltyneen huutamisen ja nukahti pupua halaten. Pupu on otettu käyttöön ehkä reilu viikko sitten pinnistä silmällä pitäen. Että on sit jotain kaverina sängyssä.

Nukahtamiseen meni siis yhtä paljon aikaa kuin normi-iltana. Erona se, että ei maattu vieressä sängyssä vaan annettiin sen olla yksin pinniksessä. Tähän asti se on kyllä nukahtanut itse siihen omalle unipaikalleen (ellei jo pullolle), mutta välillä se on halunnut roikkua kädessä kiinni. Yleensä on kyllä juuri ennen nukahtamista kääntänyt kylkeä ja kasvot seinään, jotta saa nukahtaa rauhassa.

Mitäköhän yöllä tapahtuu? En ole vielä päättänyt miten hoidan yön, mut pulloa ei saa syödä enää sängyssä. Ehkä päätän sitten, kun se herää. Askel kerrallaan.

YÖ 1

Ekan kerran vauva heräsi klo 01.08 ja piti parin minuutin hätätätä-monologin. Sen jälkeen nukahti itsekseen.

Toka herätys klo 4, jolloin pieni kitinä kasvoi itkuksi. Isä-ha oli jo laittamassa ruokaa, mutta ei kuulostanut nälkäitkulta, joten sanoin että kokeillaan ilman. Vartin ajan saatiin nostella ja laskea takas pinnikseen, sitten rauhoittui ja nukahti.

Yöunilta meinasi herätä ensin 7.30, mutta pienen pyöriskelyn jälkeen nukahti uudestaan ja heräsi lopulta klo 9. Kellon ympäri kahdella herätyksellä ja ilman ruokaa. Vau.

PÄIVÄ 2

Päiväuninukutus. Äiti saattaa traumatisoitua. Hirveetä. Tämä on se hetki, kun lapsestani tulee sarjamurhaaja. Kahdeksan minuuttia itkua on se maaginen raja, jonka jälkeen lapsi sarjamurhaajoituu.

Unikouluko?

Taisin aloittaa vahingossa nukahtamisunikoulun. Kaivettiin eilen pinnis kolostaan ja jätettiin se olkkarin keskelle, kun ei jaksettu raivata makkariin tilaa illalla.

Nyt tässä aamupäikkäreiden aikaan laitoin väsyneen lapsen sänkyynsä, jos se vaikka nukahtaisi. No ei nukahtanut, itki lohduttomasti. Nostin syliin ja rauhoitin, laitoin takaisin sänkyyn. Toistin kunnes itkut alkoivat laantua (nostin vain hysteerisenä pois sängystä) ja nyt se nukkuu pupu kainalossa.

Eiköhän vedetä ilta samalla tyylillä. Katsellaan jos tämä rauhoittaisi öitäkin, mutta jos ei, niin vieroitetaan piakkoin yöpullostakin. En ole vakuuttunut huudattamisenkaan kauheudesta, mutta ehkä tää syliin nostaminen voisi sopia meille. Sitten pitää kyllä lisätä varmaan päiviin kiinteitä, mutta en mä olisi siitäkään niin varma - esim. eilen se veti kahdella syötöllä yön. Puolestayöstä aamukuuteen nukkui heräämättä. Että ei se oikeesti ehkä tarvi noita yösafkojaan.

Jos vaikka loppulomasta saataisiin kaikki nukkua öisin.

Urpo kyllä olin, kun olkkariin nukutin. Nyt pitää olla kolistelematta. Toisaalta isä-ha miksailee jotain kolisevaa teknoa tuolla studiossa ja ulkona joku porasi, että eipä näyttänyt häly estävän nukahtamista.