Vauva heräsi yön aikana otsikon ilmoittaman määrän ja aloitti aamun klo 7.30, nukkui siis noin 11 tuntia putkeen. Äiti havahtui vähän useammin ihmettelemään.
Minuuttiraportit saa nyt jäädä, mutta jatketaan samalla metodilla. Päikkäreitä vauva nukkuu nyt sitterissä (tunti täynnä) - palataan niihin sitten, kun tämä iltahomma on asettunut. Eiköhän tässä vielä jotain takapakkia oteta, mutta olen nyt jo aivan äimänä.
Neljän yön perusteella voin suositella pick-up-/put-down-metodilla tuunattua pistäytymisunikoulua. Ainakin unta vastaan taisteleville helposti sopeutuville vauvoille ja suht määrätietoisille vanhemmille, joille riittää, että vauvaa saa lohduttaa välillä ja jotka ovat esim. lomalla, että voivat sitten antaa yöllä rääkätyn pienokaisen asua sylissä päivällä.
Varmaan tassutuskin on ihan jees, ties vaikka olisi toiminut, mutta lukemani perusteella se kuulostaa siltä, että a) olisimme menneet ojasta allikkoon ja vauva olisi luonut uniassosiaation siihen tassutukseen b) vauva ei olisi rauhoittunut käden alle, päinvastoin. Se ei tykkää lääppimisestä. Mutta voin toki olla väärässä ja vauva sai huutaa yksin "turhaan". Tämä on ajatus, jonka kanssa saamme nyt elää.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kehittäminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kehittäminen. Näytä kaikki tekstit
maanantai 27. toukokuuta 2013
sunnuntai 26. toukokuuta 2013
Unikoulu - yö 3
PÄIVÄ 3 jatkuu
Oli aika hektinen päivä, kahvittelua ja tupareita porukalla, mutta onneksi pysyttiin rytmissä tosi hyvin silti. Rattaisiin nukahtaminen oli aivan ennätyksellisen helppoa, voiko tämä vaikuttaa siihenkin?
ILTA JA YÖ 3
Sänkyyn 20.22, nukahti klo 20.51. Itki aiempaa katkonaisemmin, piti pitkiä taukoja ja välillä nyyhkäisi. En nostellut syliin kuin pari kertaa.
23.14 itkua, herääkö? Ei herännyt.
00.14 heräsi, 00.40 nukkuu. Itku katkonaista. Herää juttelemaan 7.08.
PÄIVÄ 4
Unille 9.15 herää 9.30, isä-ha pitää seuraa sängyn vieressä, nukahda nyt uudestaan, ei tuu mitään. Tyhmät päiväunet. Klo 11.40 hytkytetään rättiväskä vauva sitteriin - nukahtaa minuutissa. Voi vittupaska, menikö tää nyt tähän? Voiko yön vielä pelastaa? Miksi yöllä on helpompi olla määrätietoinen ja sit päivällä lankeaa. Siksi koska päiväunet on meidän Akilleen kantapää. Kaikki muu sujuu suorastaan mallikkaasti tämän vauvan kanssa, mutta päiväunet on yhtä taistelua ja sekoilua. Joku päivä sekin piiloutuu päiväkodin pöydän alle ja kiljuu kunnes saa vapautuksen päikkäreistä, ihan niin kuin minä aikanani.
Oli aika hektinen päivä, kahvittelua ja tupareita porukalla, mutta onneksi pysyttiin rytmissä tosi hyvin silti. Rattaisiin nukahtaminen oli aivan ennätyksellisen helppoa, voiko tämä vaikuttaa siihenkin?
ILTA JA YÖ 3
Sänkyyn 20.22, nukahti klo 20.51. Itki aiempaa katkonaisemmin, piti pitkiä taukoja ja välillä nyyhkäisi. En nostellut syliin kuin pari kertaa.
23.14 itkua, herääkö? Ei herännyt.
00.14 heräsi, 00.40 nukkuu. Itku katkonaista. Herää juttelemaan 7.08.
PÄIVÄ 4
Unille 9.15 herää 9.30, isä-ha pitää seuraa sängyn vieressä, nukahda nyt uudestaan, ei tuu mitään. Tyhmät päiväunet. Klo 11.40 hytkytetään rättiväskä vauva sitteriin - nukahtaa minuutissa. Voi vittupaska, menikö tää nyt tähän? Voiko yön vielä pelastaa? Miksi yöllä on helpompi olla määrätietoinen ja sit päivällä lankeaa. Siksi koska päiväunet on meidän Akilleen kantapää. Kaikki muu sujuu suorastaan mallikkaasti tämän vauvan kanssa, mutta päiväunet on yhtä taistelua ja sekoilua. Joku päivä sekin piiloutuu päiväkodin pöydän alle ja kiljuu kunnes saa vapautuksen päikkäreistä, ihan niin kuin minä aikanani.
lauantai 25. toukokuuta 2013
Unikoulu - yö 2
PÄIVÄ 2 jatkuu
Ekat päiväunet kestivät kokonaista 13 minuuttia. Tokille laitettaessa huusi taas jonkun miljoona minuuttia, en laskenut monta kertaa otin syliin, ja nukkui 25 minuuttia. Edistystä? Kuulostaa kuitenkin mun mielestä järkevältä, että on näissä unijutuissa johdonmukainen, joten se saa nyt kärsiä päivisinkin. Olisi myös jotenkin hölmöä opettaa uudestaan huonoille tavoille (vieressä kökkiminen, sängyssä syöminen, heräily), kun on nyt tämä neitsellinen pinnasänky, joka voidaan pyhittää nukkumiselle eikä sekoilulle.
En kyllä ihmettele, että päiväunet kärsii, sillä ne on aina olleet se varsinainen ongelmakohta. Toisaalta jos nukkuu yöllä 12 tuntia niin onko ihme, jos päivällä ei nukuta?
Valmistaudutaan yöhön tarjoamalla kolme ateriaa kiinteitä (aamupuuro, lounas, päivällinen) ja vitusti maitoa.
ILTA 2
Päiväunet tehokkaasti skipannut vauva nukahti ensin suihkuun. Sitten se nukahti isä-han syliin iltarutiinin tanssiosuudessa. Tämän jälkeen se siirtyi syömään maitoa mun syliin sohvalle ja simahti siihen. Nostettiin nukkuvana pinnikseen klo 19.35 - kai se vähän havahtui, mutta ei varsinaisesti herännyt, joten ei huutoa. Se olisi kai pitänyt herättää, en minä tiedä, mutta en nyt herättänyt. Herää varmaan jossain vaiheessa huutamaan, kun tajuaa missä on.
20.18 herää, huuto alkaa. Nostellaan noin neljän minuutin välein. Klo 20.40 ei alakaan itkeä, kun lasketaan takaisin, ja nukahtaa. Nukahtamiseen meni 20 minuuttia eli puolet eilisestä ajasta.
YÖ 2
Pieni koululainen havahtuu ensimmäisen kerran puoli yhdeltä, kun yritän mennä nukkumaan. Nostan syliin, lasken alas, itkaisee ja alkaa hakea unta. Odotan sohvalla hetken ja yritän uudestaan mennä nukkumaan. Sama toistuu - kaksi kertaa. Tämän jälkeen pääsen kömpimään sänkyyn. Mun näkeminen selvästi provosoi itkemään, vaikka ei oikeasti ole kauheeta.
Jossain vaiheessa yötä hätätä päpäpä -kohtaus, en katso kelloa, nukutaan.
Puoli seiskalta vauva pärähtää itkuun ja annan sille maitoa sohvalla. Olisin kyllä ehkä voinut yrittää kuunnella, onko sillä nälkä, mutta olin päättänyt että kuuden jälkeen saa syödä, joten näin sitten tein. Se leikkii ja höpisee pinniksessä ehkä puoli tuntia lelun kanssa, sitten on pakko nousta ylös. Yök.
PÄIVÄ 3
Isä-ha käy vähän tanssahtelemassa vauvan kanssa, se lasketaan silmäluomet lupsuvina pinnikseen klo 9.14. Painii pupun kanssa ja nukahtaa. Unet kestävät 45 minuuttia ja vauvaa herää iloisena höpisemään. Seuraavat päikkärit taidetaan ottaa rattaissa, kun on menoa.
Ekat päiväunet kestivät kokonaista 13 minuuttia. Tokille laitettaessa huusi taas jonkun miljoona minuuttia, en laskenut monta kertaa otin syliin, ja nukkui 25 minuuttia. Edistystä? Kuulostaa kuitenkin mun mielestä järkevältä, että on näissä unijutuissa johdonmukainen, joten se saa nyt kärsiä päivisinkin. Olisi myös jotenkin hölmöä opettaa uudestaan huonoille tavoille (vieressä kökkiminen, sängyssä syöminen, heräily), kun on nyt tämä neitsellinen pinnasänky, joka voidaan pyhittää nukkumiselle eikä sekoilulle.
En kyllä ihmettele, että päiväunet kärsii, sillä ne on aina olleet se varsinainen ongelmakohta. Toisaalta jos nukkuu yöllä 12 tuntia niin onko ihme, jos päivällä ei nukuta?
Valmistaudutaan yöhön tarjoamalla kolme ateriaa kiinteitä (aamupuuro, lounas, päivällinen) ja vitusti maitoa.
ILTA 2
Päiväunet tehokkaasti skipannut vauva nukahti ensin suihkuun. Sitten se nukahti isä-han syliin iltarutiinin tanssiosuudessa. Tämän jälkeen se siirtyi syömään maitoa mun syliin sohvalle ja simahti siihen. Nostettiin nukkuvana pinnikseen klo 19.35 - kai se vähän havahtui, mutta ei varsinaisesti herännyt, joten ei huutoa. Se olisi kai pitänyt herättää, en minä tiedä, mutta en nyt herättänyt. Herää varmaan jossain vaiheessa huutamaan, kun tajuaa missä on.
20.18 herää, huuto alkaa. Nostellaan noin neljän minuutin välein. Klo 20.40 ei alakaan itkeä, kun lasketaan takaisin, ja nukahtaa. Nukahtamiseen meni 20 minuuttia eli puolet eilisestä ajasta.
YÖ 2
Pieni koululainen havahtuu ensimmäisen kerran puoli yhdeltä, kun yritän mennä nukkumaan. Nostan syliin, lasken alas, itkaisee ja alkaa hakea unta. Odotan sohvalla hetken ja yritän uudestaan mennä nukkumaan. Sama toistuu - kaksi kertaa. Tämän jälkeen pääsen kömpimään sänkyyn. Mun näkeminen selvästi provosoi itkemään, vaikka ei oikeasti ole kauheeta.
Jossain vaiheessa yötä hätätä päpäpä -kohtaus, en katso kelloa, nukutaan.
Puoli seiskalta vauva pärähtää itkuun ja annan sille maitoa sohvalla. Olisin kyllä ehkä voinut yrittää kuunnella, onko sillä nälkä, mutta olin päättänyt että kuuden jälkeen saa syödä, joten näin sitten tein. Se leikkii ja höpisee pinniksessä ehkä puoli tuntia lelun kanssa, sitten on pakko nousta ylös. Yök.
PÄIVÄ 3
Isä-ha käy vähän tanssahtelemassa vauvan kanssa, se lasketaan silmäluomet lupsuvina pinnikseen klo 9.14. Painii pupun kanssa ja nukahtaa. Unet kestävät 45 minuuttia ja vauvaa herää iloisena höpisemään. Seuraavat päikkärit taidetaan ottaa rattaissa, kun on menoa.
perjantai 24. toukokuuta 2013
Kuinkas sitten kävikään - eli unikoulu yö 1
Selailin siis eilen päivällä Unihiekka-opusta vauvaa nukuttaessani päikkäreille tarkoituksenani valita meille sopiva unikoulu. Piti siirtää tyyppi pinnikseen, koska se osaa ryömiä meidän 80 cm korkeudella olevalla laidattomalla puoliparvella. Mä olisin varmaan jaksanut vielä näin, mutta en tahdo, että vauva putoaa ja taittaa niskansa. Yksi aamu löysin sen puskemasta päällään putoamisesteeksi laitettua levylaukkua eli HUI.
Mutta en ehtinyt valita mitään, kun huomasin jo soveltavani jotain. Kun katselin tuota kirjaa, niin siellä on joku taulukko, josta valitaan itselle sopiva unikoulu ja vahingossa valitsin just sen mitä ne suositteli eli pistäytymismenetelmän. Siedän kyllä vauvan itkua jonkin verran, mutta halusin että sitä voi välillä käydä lohduttamassa, koska se on viime aikoina ollut ehkä semisti eroahdistunut (joskin alkaa jo helpottaa). Tassuttelua on ihan turha kokeilla, koska tämän hetken nukutusmetodi on jonkinlainen tassuttelu eli joka päivä tuntien ajan vieressä hengailua ja hyssyttelyä.
ILTA 1
Suoritettiin normaalit iltarutiinit, mutta unimaito tuli sohvalla eikä sängyssä. Nostettin valvova ja lievästi hämmentynyt vauva pinnikseen klo 20.34 ja alettiin odottaa huutoa. Käytiin vuoron perään nostamassa se syliin huudon eskaloituessa, ja pidennettiin sitä väliä pikkuhiljaa. Kello 21.10 väli oli jo huikeat neljä minuuttia, mutta se ei tullut täyteen, koska vauva lopetti aina vaan yltyneen huutamisen ja nukahti pupua halaten. Pupu on otettu käyttöön ehkä reilu viikko sitten pinnistä silmällä pitäen. Että on sit jotain kaverina sängyssä.
Nukahtamiseen meni siis yhtä paljon aikaa kuin normi-iltana. Erona se, että ei maattu vieressä sängyssä vaan annettiin sen olla yksin pinniksessä. Tähän asti se on kyllä nukahtanut itse siihen omalle unipaikalleen (ellei jo pullolle), mutta välillä se on halunnut roikkua kädessä kiinni. Yleensä on kyllä juuri ennen nukahtamista kääntänyt kylkeä ja kasvot seinään, jotta saa nukahtaa rauhassa.
Mitäköhän yöllä tapahtuu? En ole vielä päättänyt miten hoidan yön, mut pulloa ei saa syödä enää sängyssä. Ehkä päätän sitten, kun se herää. Askel kerrallaan.
YÖ 1
Ekan kerran vauva heräsi klo 01.08 ja piti parin minuutin hätätätä-monologin. Sen jälkeen nukahti itsekseen.
Toka herätys klo 4, jolloin pieni kitinä kasvoi itkuksi. Isä-ha oli jo laittamassa ruokaa, mutta ei kuulostanut nälkäitkulta, joten sanoin että kokeillaan ilman. Vartin ajan saatiin nostella ja laskea takas pinnikseen, sitten rauhoittui ja nukahti.
Yöunilta meinasi herätä ensin 7.30, mutta pienen pyöriskelyn jälkeen nukahti uudestaan ja heräsi lopulta klo 9. Kellon ympäri kahdella herätyksellä ja ilman ruokaa. Vau.
PÄIVÄ 2
Päiväuninukutus. Äiti saattaa traumatisoitua. Hirveetä. Tämä on se hetki, kun lapsestani tulee sarjamurhaaja. Kahdeksan minuuttia itkua on se maaginen raja, jonka jälkeen lapsi sarjamurhaajoituu.
Mutta en ehtinyt valita mitään, kun huomasin jo soveltavani jotain. Kun katselin tuota kirjaa, niin siellä on joku taulukko, josta valitaan itselle sopiva unikoulu ja vahingossa valitsin just sen mitä ne suositteli eli pistäytymismenetelmän. Siedän kyllä vauvan itkua jonkin verran, mutta halusin että sitä voi välillä käydä lohduttamassa, koska se on viime aikoina ollut ehkä semisti eroahdistunut (joskin alkaa jo helpottaa). Tassuttelua on ihan turha kokeilla, koska tämän hetken nukutusmetodi on jonkinlainen tassuttelu eli joka päivä tuntien ajan vieressä hengailua ja hyssyttelyä.
ILTA 1
Suoritettiin normaalit iltarutiinit, mutta unimaito tuli sohvalla eikä sängyssä. Nostettin valvova ja lievästi hämmentynyt vauva pinnikseen klo 20.34 ja alettiin odottaa huutoa. Käytiin vuoron perään nostamassa se syliin huudon eskaloituessa, ja pidennettiin sitä väliä pikkuhiljaa. Kello 21.10 väli oli jo huikeat neljä minuuttia, mutta se ei tullut täyteen, koska vauva lopetti aina vaan yltyneen huutamisen ja nukahti pupua halaten. Pupu on otettu käyttöön ehkä reilu viikko sitten pinnistä silmällä pitäen. Että on sit jotain kaverina sängyssä.
Nukahtamiseen meni siis yhtä paljon aikaa kuin normi-iltana. Erona se, että ei maattu vieressä sängyssä vaan annettiin sen olla yksin pinniksessä. Tähän asti se on kyllä nukahtanut itse siihen omalle unipaikalleen (ellei jo pullolle), mutta välillä se on halunnut roikkua kädessä kiinni. Yleensä on kyllä juuri ennen nukahtamista kääntänyt kylkeä ja kasvot seinään, jotta saa nukahtaa rauhassa.
Mitäköhän yöllä tapahtuu? En ole vielä päättänyt miten hoidan yön, mut pulloa ei saa syödä enää sängyssä. Ehkä päätän sitten, kun se herää. Askel kerrallaan.
YÖ 1
Ekan kerran vauva heräsi klo 01.08 ja piti parin minuutin hätätätä-monologin. Sen jälkeen nukahti itsekseen.
Toka herätys klo 4, jolloin pieni kitinä kasvoi itkuksi. Isä-ha oli jo laittamassa ruokaa, mutta ei kuulostanut nälkäitkulta, joten sanoin että kokeillaan ilman. Vartin ajan saatiin nostella ja laskea takas pinnikseen, sitten rauhoittui ja nukahti.
Yöunilta meinasi herätä ensin 7.30, mutta pienen pyöriskelyn jälkeen nukahti uudestaan ja heräsi lopulta klo 9. Kellon ympäri kahdella herätyksellä ja ilman ruokaa. Vau.
PÄIVÄ 2
Päiväuninukutus. Äiti saattaa traumatisoitua. Hirveetä. Tämä on se hetki, kun lapsestani tulee sarjamurhaaja. Kahdeksan minuuttia itkua on se maaginen raja, jonka jälkeen lapsi sarjamurhaajoituu.
torstai 23. toukokuuta 2013
Unikouluko?
Taisin aloittaa vahingossa nukahtamisunikoulun. Kaivettiin eilen pinnis kolostaan ja jätettiin se olkkarin keskelle, kun ei jaksettu raivata makkariin tilaa illalla.
Nyt tässä aamupäikkäreiden aikaan laitoin väsyneen lapsen sänkyynsä, jos se vaikka nukahtaisi. No ei nukahtanut, itki lohduttomasti. Nostin syliin ja rauhoitin, laitoin takaisin sänkyyn. Toistin kunnes itkut alkoivat laantua (nostin vain hysteerisenä pois sängystä) ja nyt se nukkuu pupu kainalossa.
Eiköhän vedetä ilta samalla tyylillä. Katsellaan jos tämä rauhoittaisi öitäkin, mutta jos ei, niin vieroitetaan piakkoin yöpullostakin. En ole vakuuttunut huudattamisenkaan kauheudesta, mutta ehkä tää syliin nostaminen voisi sopia meille. Sitten pitää kyllä lisätä varmaan päiviin kiinteitä, mutta en mä olisi siitäkään niin varma - esim. eilen se veti kahdella syötöllä yön. Puolestayöstä aamukuuteen nukkui heräämättä. Että ei se oikeesti ehkä tarvi noita yösafkojaan.
Jos vaikka loppulomasta saataisiin kaikki nukkua öisin.
Urpo kyllä olin, kun olkkariin nukutin. Nyt pitää olla kolistelematta. Toisaalta isä-ha miksailee jotain kolisevaa teknoa tuolla studiossa ja ulkona joku porasi, että eipä näyttänyt häly estävän nukahtamista.
Nyt tässä aamupäikkäreiden aikaan laitoin väsyneen lapsen sänkyynsä, jos se vaikka nukahtaisi. No ei nukahtanut, itki lohduttomasti. Nostin syliin ja rauhoitin, laitoin takaisin sänkyyn. Toistin kunnes itkut alkoivat laantua (nostin vain hysteerisenä pois sängystä) ja nyt se nukkuu pupu kainalossa.
Eiköhän vedetä ilta samalla tyylillä. Katsellaan jos tämä rauhoittaisi öitäkin, mutta jos ei, niin vieroitetaan piakkoin yöpullostakin. En ole vakuuttunut huudattamisenkaan kauheudesta, mutta ehkä tää syliin nostaminen voisi sopia meille. Sitten pitää kyllä lisätä varmaan päiviin kiinteitä, mutta en mä olisi siitäkään niin varma - esim. eilen se veti kahdella syötöllä yön. Puolestayöstä aamukuuteen nukkui heräämättä. Että ei se oikeesti ehkä tarvi noita yösafkojaan.
Jos vaikka loppulomasta saataisiin kaikki nukkua öisin.
Urpo kyllä olin, kun olkkariin nukutin. Nyt pitää olla kolistelematta. Toisaalta isä-ha miksailee jotain kolisevaa teknoa tuolla studiossa ja ulkona joku porasi, että eipä näyttänyt häly estävän nukahtamista.
torstai 25. huhtikuuta 2013
Rytmiryhmä
Tämä oli rytminatsikokeiluni neljäs päivä. Tämän mukaan mennään:
Vauvan tavoitepäivä / 6 kk
07-08 herää
09-10 aamumaito
10-12 päikkärit
12-13 lounassose
13-14 välipalamaito ennen unia
14-16 päikkärit, ulkoilua
16-17 päivällismaito
19-20 iltamaito+puuro ja iltapuuhat
20-21 nukkumaan+maito
yö:
00 maito
03 maito
06 maito
maitoa: yht. reilu litra
unta: 11 + 3 h = 14 h
Eilen oli illalla vieraita ja pelkäsin kokeilun menevän pipariksi, mutta ihan hyvin se meni. Mitä nyt isä-ha sai kuskata vauvan kahdesti kauppaan iltapäivällä, koska toi sen ekalla kerralla liian nopeesti pois ulkoa ja unet jäi lyhyeksi. Ja mä halusin kaljan.
Tänään tokat päiväunet alkoivat jo yhdeltä, kun vauva simahti syliini, ja kestivät vajaan tunnin, mutta kuskasin sen heti sen herättyä ulos ja saatiin 1,5 tuntia lisää unta palloon. Aamupäiväunet ovat silti olleet jotain ennenkuulumatonta: jopa puoltoista tuntia vailla havahtumisia! Sisällä! Sängyssä! Olen jotenkin onnistunut siirtymään jopa viisistä torkuista kaksiin pidempiin uniin. Hurjaa.
Päätin lopettaa vauvantahtisen ruokailunkin, koska tyyppi ei tuntunut syövän, leikki vaan pullolla. Tilanne on parantunut jonkin verran, mutta mä luulen, että se tahtois vaan syödä kiinteetä ruokaa ja olla iso poika. Maitokin menee välillä paremmin nokkamukista ja tissistä se on kieltäytynyt jo jonkin aikaa. Uneliaana saattaa lupsutella, joten annan imeskellä silloin niin paljon kuin lystää. Vaikka nukahtaa tissille.
Mutta joo. Päikkärit lähtivät pitenemään heti, kun otin tän systeemin ja TIETOISEN LÄSNÄOLON käyttöön. Ihan ehkä kreiseintä on, että useimmiten se herää öisinkin juuri silloin kun haluan. Se herää syömään, koska päivällä on toi leikkimishomma. Mutta jos saan määrääminäni aikoina tuputettua sille jonkun 100 ml maitoa, kolme yösyöpöttelyä riittää. Jos en, niitä tulee enemmän.
Niin ja se on oikeesti herännyt vasta puol ysiltä joka aamu. Puoli yhdeksältä. Ei saatana.
Luulen kyllä, että tää toimii, koska nyt on sellainen vaiheeton vaihe. Kun se keksii taas jonkin vaiheen, kaikki menee pöperöksi. Mutta jatketaan nyt niin kauan kuin tää tuntuu toimivan! Me ollaan molemmat tyytyväisempiä niin. Joskin mulla on iltaisin ihan sellainen olo, että olen kaikkeni antanut. Ja niin olenkin.
Vauvan tavoitepäivä / 6 kk
07-08 herää
09-10 aamumaito
10-12 päikkärit
12-13 lounassose
13-14 välipalamaito ennen unia
14-16 päikkärit, ulkoilua
16-17 päivällismaito
19-20 iltamaito+puuro ja iltapuuhat
20-21 nukkumaan+maito
yö:
00 maito
03 maito
06 maito
maitoa: yht. reilu litra
unta: 11 + 3 h = 14 h
Eilen oli illalla vieraita ja pelkäsin kokeilun menevän pipariksi, mutta ihan hyvin se meni. Mitä nyt isä-ha sai kuskata vauvan kahdesti kauppaan iltapäivällä, koska toi sen ekalla kerralla liian nopeesti pois ulkoa ja unet jäi lyhyeksi. Ja mä halusin kaljan.
Tänään tokat päiväunet alkoivat jo yhdeltä, kun vauva simahti syliini, ja kestivät vajaan tunnin, mutta kuskasin sen heti sen herättyä ulos ja saatiin 1,5 tuntia lisää unta palloon. Aamupäiväunet ovat silti olleet jotain ennenkuulumatonta: jopa puoltoista tuntia vailla havahtumisia! Sisällä! Sängyssä! Olen jotenkin onnistunut siirtymään jopa viisistä torkuista kaksiin pidempiin uniin. Hurjaa.
Päätin lopettaa vauvantahtisen ruokailunkin, koska tyyppi ei tuntunut syövän, leikki vaan pullolla. Tilanne on parantunut jonkin verran, mutta mä luulen, että se tahtois vaan syödä kiinteetä ruokaa ja olla iso poika. Maitokin menee välillä paremmin nokkamukista ja tissistä se on kieltäytynyt jo jonkin aikaa. Uneliaana saattaa lupsutella, joten annan imeskellä silloin niin paljon kuin lystää. Vaikka nukahtaa tissille.
Mutta joo. Päikkärit lähtivät pitenemään heti, kun otin tän systeemin ja TIETOISEN LÄSNÄOLON käyttöön. Ihan ehkä kreiseintä on, että useimmiten se herää öisinkin juuri silloin kun haluan. Se herää syömään, koska päivällä on toi leikkimishomma. Mutta jos saan määrääminäni aikoina tuputettua sille jonkun 100 ml maitoa, kolme yösyöpöttelyä riittää. Jos en, niitä tulee enemmän.
Niin ja se on oikeesti herännyt vasta puol ysiltä joka aamu. Puoli yhdeksältä. Ei saatana.
Luulen kyllä, että tää toimii, koska nyt on sellainen vaiheeton vaihe. Kun se keksii taas jonkin vaiheen, kaikki menee pöperöksi. Mutta jatketaan nyt niin kauan kuin tää tuntuu toimivan! Me ollaan molemmat tyytyväisempiä niin. Joskin mulla on iltaisin ihan sellainen olo, että olen kaikkeni antanut. Ja niin olenkin.
torstai 7. maaliskuuta 2013
Juurilla
Luin jostain, että vaipanvaihto on pienelle vauvalle elämys. Niin tota, koska se lakkaa olemasta elämys? Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni, lopettaa kotona kökkimisen ja lähteä vauvan kanssa maailmalle, koska vaippa on vaihdettu jo aika monta kertaa. Suunnattiin mun lapsuuden maisemiin, Eppooseen.
Matkustin siis noin 1,5 tuntia kahdella bussilla Espoon kaupunginmuseon Vaunutreffeille kaverin seuraksi. Eka bussimatka meni unessa, mutta tokan pieni kulttuurinystävä kiljui alusta loppuun. Tunsin kanssamatkustajien katseet niskassani, mutta en nostanut vauvaa vaunuista, koska ne meinasivat kaatua koko ajan ja jonkun piti pitää niitä pystyssä. Pakkoko oli ostaa kiikkerän ketterät city-vaunut. Vauva vaikeni heti kun päästiin ulos ja valvoi vaunuissa tyytyväisenä. Sille pitää jotenkin opettaa, että joukkoliikenne on kiva asia.
Perillä kuuntelin lukiokaverin vetämän 20 minuutin opastuksen Espoon lähiöiden - erityisesti Tapiolan - historiasta ja yritin pitää tylsyyttään(!) önisevän vauva-han tyytyväisenä. Jälkeläisen ensimmäinen museoretki lopahti sitten Leppävaara-videon äärelle tissille nukahtamiseen. Muakin nukutti, koska se video oli daideellinen, eikä siinä näkynyt edes Maxin katolla ollutta oranssia kuutiota, jota bongatiin aina oman aikansa ottavan seutulinja 110:n ikkunasta silloin kun se oli kehälinja ja mentiin Stadiin väärää kautta (Siinä Maxin päällä on nyt Sello).
Kaveri bondasi muiden espoolaisäitien kanssa - ne oli jotenkin rennomman oloisia kuin esim. töölöläiset äidit - ja mä olin iloinen, kun museossa oli niin pimeää, ettei kukaan nähnyt lapseni naamaa: vauva näyttää ikkunalasin läpi lentäneeltä katutappelijalta, koska en vaan vittu saa niitä kynsiä tarpeeksi lyhyiksi.
En osaa sanoa sainko itse museokäynnistä irti kauheesti, varpaat tuli kipeeks kaikesta kävelemisestä ja pää kaikesta säätämisestä, mutta opin sentään että Kino-Tapiolan hoodeille rakennettiin joskus talollinen yksiöitä poikamiehille. Ties vaikka olis ollut sama talo, jossa joskus nuorena tyttönä pökerryin erään poikamiehen vessaan, kun siellä oli romanttisesti vähän liian monta kynttilää palamassa. Juuret ne on espoolaisellakin.
Oli kuitenkin ihan jees, että vauva-ha näki kerrankin muita vauvoi ja vaikka ympäriinsä remuamisessa on ihan kauhee homma, voisi sitä yrittää tehdä vähän enemmän. Kaverin taitavan yksvuotiaan seura oli myös kovin inspiroivaa ja tyyppi punkesi itsensä istumaan mun sylissä. Siinä se tönötti selkä suorana, söi sormiaan ja teki yökkäilyääniä. Mun pieni paljasjalkainen stadilainen, teollisuusalueen vauvakingi.
Matkustin siis noin 1,5 tuntia kahdella bussilla Espoon kaupunginmuseon Vaunutreffeille kaverin seuraksi. Eka bussimatka meni unessa, mutta tokan pieni kulttuurinystävä kiljui alusta loppuun. Tunsin kanssamatkustajien katseet niskassani, mutta en nostanut vauvaa vaunuista, koska ne meinasivat kaatua koko ajan ja jonkun piti pitää niitä pystyssä. Pakkoko oli ostaa kiikkerän ketterät city-vaunut. Vauva vaikeni heti kun päästiin ulos ja valvoi vaunuissa tyytyväisenä. Sille pitää jotenkin opettaa, että joukkoliikenne on kiva asia.
Perillä kuuntelin lukiokaverin vetämän 20 minuutin opastuksen Espoon lähiöiden - erityisesti Tapiolan - historiasta ja yritin pitää tylsyyttään(!) önisevän vauva-han tyytyväisenä. Jälkeläisen ensimmäinen museoretki lopahti sitten Leppävaara-videon äärelle tissille nukahtamiseen. Muakin nukutti, koska se video oli daideellinen, eikä siinä näkynyt edes Maxin katolla ollutta oranssia kuutiota, jota bongatiin aina oman aikansa ottavan seutulinja 110:n ikkunasta silloin kun se oli kehälinja ja mentiin Stadiin väärää kautta (Siinä Maxin päällä on nyt Sello).
Kaveri bondasi muiden espoolaisäitien kanssa - ne oli jotenkin rennomman oloisia kuin esim. töölöläiset äidit - ja mä olin iloinen, kun museossa oli niin pimeää, ettei kukaan nähnyt lapseni naamaa: vauva näyttää ikkunalasin läpi lentäneeltä katutappelijalta, koska en vaan vittu saa niitä kynsiä tarpeeksi lyhyiksi.
En osaa sanoa sainko itse museokäynnistä irti kauheesti, varpaat tuli kipeeks kaikesta kävelemisestä ja pää kaikesta säätämisestä, mutta opin sentään että Kino-Tapiolan hoodeille rakennettiin joskus talollinen yksiöitä poikamiehille. Ties vaikka olis ollut sama talo, jossa joskus nuorena tyttönä pökerryin erään poikamiehen vessaan, kun siellä oli romanttisesti vähän liian monta kynttilää palamassa. Juuret ne on espoolaisellakin.
Oli kuitenkin ihan jees, että vauva-ha näki kerrankin muita vauvoi ja vaikka ympäriinsä remuamisessa on ihan kauhee homma, voisi sitä yrittää tehdä vähän enemmän. Kaverin taitavan yksvuotiaan seura oli myös kovin inspiroivaa ja tyyppi punkesi itsensä istumaan mun sylissä. Siinä se tönötti selkä suorana, söi sormiaan ja teki yökkäilyääniä. Mun pieni paljasjalkainen stadilainen, teollisuusalueen vauvakingi.
maanantai 18. helmikuuta 2013
Ruokajuttui
Mulla on henkinen este kiinteiden aloituksen suhteen. Tarkkailen vauvaa ja kyttäilen oikeaa hetkeä. Tahtoisin odottaa, että se neljä kuukautta tulee täyteen, mutta korvikemäärät vaan kasvaa ja päivällä ruokailujen välit lyhenevät. Joka toisella kerralla vauva ei huoli rintaa - yöllä onneksi kelpaa. Tai yöllä ja yöllä. Täsmäsyötän sen mennessäni nukkumaan, ja aika usein se nukkuu jopa puoli seiskaan aamulla. Jos imetys kaatuu siihen, että vauva tahtoo nukkua, niin kaatukoon sitten.
Sit taas samalla aika siistiä, että kohta se saa syödä aikuisten juttuja. Jännittää että onkohan se nirso vai kulinaristi, mitkä on sen suosikkeja. Syöminen kyllä selvästi kiinnostaa: tänään vauva oli aika kärttyinen, mutta lusikoidessani linssikeittoa kitusiin, se nauroi.
Pitäisi päättää ehkä lihapolitiikka. Minä olen sekasyöjä, mutta isä-ha:lla oli hippimutsi eli se ei syö mitään elukoita. Paitsi että kesällä se söi viisi nakkia ja voi pahoin. Ei ollut muuta ruokaa. Kai tuolle vauvalla voi noita eläinkunnan tuotteita tarjoilla, mutta ne jää kyllä pitkälti pois, kun siirtyy meidän kanssa samojen patojen ääreen. Pitää ehkä pohtia tarkemmin ravintoarvoja sitten.
Olen antanut sille lusikan leikittäväksi. Se yrittää tunkea sitä suuhun, mutta osuu enimmäkseen silmään. Lusikka on vähän pitkä ja vauva vasta tajunnut, että kädessä olevilla tavaroilla voi tehdä jotain.
En tiiä. Ehkä mä teen valmiiksi ne möhnät pakkaseen savulta haisevalla sauvasekoittimellani. Ostan jonkun purkkiliman kaupasta. Tilaan sen fukin mikron. Äkkiäkös nämä pari viikkoa menee.
Ja vittu tällä muuten haisee kakka. Kukakohan olis?
Sit taas samalla aika siistiä, että kohta se saa syödä aikuisten juttuja. Jännittää että onkohan se nirso vai kulinaristi, mitkä on sen suosikkeja. Syöminen kyllä selvästi kiinnostaa: tänään vauva oli aika kärttyinen, mutta lusikoidessani linssikeittoa kitusiin, se nauroi.
Pitäisi päättää ehkä lihapolitiikka. Minä olen sekasyöjä, mutta isä-ha:lla oli hippimutsi eli se ei syö mitään elukoita. Paitsi että kesällä se söi viisi nakkia ja voi pahoin. Ei ollut muuta ruokaa. Kai tuolle vauvalla voi noita eläinkunnan tuotteita tarjoilla, mutta ne jää kyllä pitkälti pois, kun siirtyy meidän kanssa samojen patojen ääreen. Pitää ehkä pohtia tarkemmin ravintoarvoja sitten.
Olen antanut sille lusikan leikittäväksi. Se yrittää tunkea sitä suuhun, mutta osuu enimmäkseen silmään. Lusikka on vähän pitkä ja vauva vasta tajunnut, että kädessä olevilla tavaroilla voi tehdä jotain.
En tiiä. Ehkä mä teen valmiiksi ne möhnät pakkaseen savulta haisevalla sauvasekoittimellani. Ostan jonkun purkkiliman kaupasta. Tilaan sen fukin mikron. Äkkiäkös nämä pari viikkoa menee.
Ja vittu tällä muuten haisee kakka. Kukakohan olis?
torstai 31. tammikuuta 2013
Jos aikuiset olis niinku vauvat
Niin keikoilla ei kantsis mennä eturiviin, koska solisti alkais oksentaa, kun se innostuisi liikaa laulamisesta. Toisaalta mä olin kerran pienenä Dingon keikalla eturivissä ja sain päälleni Nipan hikeä. Ei sekään kauheen kivaa ollut.
Vauveli ei edelleenkään kauheesti jaksa innostua jumppaamisesta (kääntyily ja semmoinen), mutta ai saakeli se papattaa. Tänään se meuhkasi koko päivän - uusi hitti oli mun märät sukat. Niitä kun ripustin niin meinas tyyppi sätkiä itsensä ulos sitteristä, kun se huuteli niille niin innostuneena.
Mun lemppari vauvahommaa on duettojen laulaminen. Päivänsäteen ja menninkäisen vikan säkeistön kohdalla vauviksen auuuuuu-huudot menee jo niin sydäntäsärkeviksi, etten osaa sanoa eläytyykö se ihan kybällä vai alkaako äidin ääni vaan pänniä. Mä päätin olla virikeäiti ja viedä sen syksyllä muskariin, jos oon vielä himassa.
Tän kaiken tarkoitus on tietty se, että mun lapsesta tulee isona tuottajanero ja voin olla siitä yhtä ylpeä kuin Ceephax Acid Crew:n ja Squarepusherin äiti omistaan. Käyn sen keikoilla isä-han kanssa ja sitä vähän nolottaa, kun vanhukset joraa, mutta samalla siitä tuntuu salaa hyvältä, että sen vanhemmat diggaa sen nuorisomusiikista. Vähän niinku meidänkin bändin keikoilla on ollut parhaimmillaan kolmet vanhemmat paikalla. Siellä ne on nyökytelleet Lepakkomiehen takarivissä villapaidoissaan.
Nyyh. Tuli ikävä bändiä.
Vauveli ei edelleenkään kauheesti jaksa innostua jumppaamisesta (kääntyily ja semmoinen), mutta ai saakeli se papattaa. Tänään se meuhkasi koko päivän - uusi hitti oli mun märät sukat. Niitä kun ripustin niin meinas tyyppi sätkiä itsensä ulos sitteristä, kun se huuteli niille niin innostuneena.
Mun lemppari vauvahommaa on duettojen laulaminen. Päivänsäteen ja menninkäisen vikan säkeistön kohdalla vauviksen auuuuuu-huudot menee jo niin sydäntäsärkeviksi, etten osaa sanoa eläytyykö se ihan kybällä vai alkaako äidin ääni vaan pänniä. Mä päätin olla virikeäiti ja viedä sen syksyllä muskariin, jos oon vielä himassa.
Tän kaiken tarkoitus on tietty se, että mun lapsesta tulee isona tuottajanero ja voin olla siitä yhtä ylpeä kuin Ceephax Acid Crew:n ja Squarepusherin äiti omistaan. Käyn sen keikoilla isä-han kanssa ja sitä vähän nolottaa, kun vanhukset joraa, mutta samalla siitä tuntuu salaa hyvältä, että sen vanhemmat diggaa sen nuorisomusiikista. Vähän niinku meidänkin bändin keikoilla on ollut parhaimmillaan kolmet vanhemmat paikalla. Siellä ne on nyökytelleet Lepakkomiehen takarivissä villapaidoissaan.
Nyyh. Tuli ikävä bändiä.
perjantai 4. tammikuuta 2013
Vauvakatsaus
Vauvablogeissa on tapana tehdä yhteenvetoja vauvan kehityksestä. Minä myös!
Vauvani, 2 kk, on 63 senttimetriä pitkä ja painaa noin 6,5 kiloa. Vauvankehittämislaitoksen mukaan hän kasvaa +2-käyrällä.
Joululahjavaatteet eivät mahdu päälle.
Pelkään että kyseessä on ns. virikelapsi. Valvoo parhaimmillaan 13 tuntia putkeen ja kyllästyy helposti, jos joutuu katselemaan samaa katon kohtaa useamman minuutin kerrallaan. Juttelee ja hihkuu mielellään Robert Armanille, kirjahyllylle tai sille tylsälle katolle.
Viuhtoo ja heiluu kontrolloimattomasti, vaipanvaihto hankalaa. Käyttää Pampersia kokoa 3, koska äitinsä ei ole tarpeeksi harrastunut, että jaksaisi roikkua kestovaippafoorumilla ja huutonetissä.
On tyytyväinen, jos sille laulaa esim. kestohittiä Äiti menis nyt pissalle. Ei pidä pusuista, tavallisista eikä eskimo. Ei häiriinny metelistä, rauhoittuu teknolla, mutta aivastus lähietäisyydellä aiheuttaa pienimuotoisen maailmanlopun.
Pitelee päätään, jos huvittaa. Kehittämislaitoksen täti ehdotti, että pidettäisiin mahallaan vaikka 20 kertaa päivässä lyhyitä aikoja, jos alkaa huutaa heti. Ei pidetä.
Rakastaa televisiota. Yritetään rajoittaa. Walking Deadia ei saa katsoa, Gilmore Girls on ok.
Vauvani, 2 kk, on 63 senttimetriä pitkä ja painaa noin 6,5 kiloa. Vauvankehittämislaitoksen mukaan hän kasvaa +2-käyrällä.
Joululahjavaatteet eivät mahdu päälle.
Pelkään että kyseessä on ns. virikelapsi. Valvoo parhaimmillaan 13 tuntia putkeen ja kyllästyy helposti, jos joutuu katselemaan samaa katon kohtaa useamman minuutin kerrallaan. Juttelee ja hihkuu mielellään Robert Armanille, kirjahyllylle tai sille tylsälle katolle.
Viuhtoo ja heiluu kontrolloimattomasti, vaipanvaihto hankalaa. Käyttää Pampersia kokoa 3, koska äitinsä ei ole tarpeeksi harrastunut, että jaksaisi roikkua kestovaippafoorumilla ja huutonetissä.
On tyytyväinen, jos sille laulaa esim. kestohittiä Äiti menis nyt pissalle. Ei pidä pusuista, tavallisista eikä eskimo. Ei häiriinny metelistä, rauhoittuu teknolla, mutta aivastus lähietäisyydellä aiheuttaa pienimuotoisen maailmanlopun.
Pitelee päätään, jos huvittaa. Kehittämislaitoksen täti ehdotti, että pidettäisiin mahallaan vaikka 20 kertaa päivässä lyhyitä aikoja, jos alkaa huutaa heti. Ei pidetä.
Rakastaa televisiota. Yritetään rajoittaa. Walking Deadia ei saa katsoa, Gilmore Girls on ok.
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)