Mulla on henkinen este kiinteiden aloituksen suhteen. Tarkkailen vauvaa ja kyttäilen oikeaa hetkeä. Tahtoisin odottaa, että se neljä kuukautta tulee täyteen, mutta korvikemäärät vaan kasvaa ja päivällä ruokailujen välit lyhenevät. Joka toisella kerralla vauva ei huoli rintaa - yöllä onneksi kelpaa. Tai yöllä ja yöllä. Täsmäsyötän sen mennessäni nukkumaan, ja aika usein se nukkuu jopa puoli seiskaan aamulla. Jos imetys kaatuu siihen, että vauva tahtoo nukkua, niin kaatukoon sitten.
Sit taas samalla aika siistiä, että kohta se saa syödä aikuisten juttuja. Jännittää että onkohan se nirso vai kulinaristi, mitkä on sen suosikkeja. Syöminen kyllä selvästi kiinnostaa: tänään vauva oli aika kärttyinen, mutta lusikoidessani linssikeittoa kitusiin, se nauroi.
Pitäisi päättää ehkä lihapolitiikka. Minä olen sekasyöjä, mutta isä-ha:lla oli hippimutsi eli se ei syö mitään elukoita. Paitsi että kesällä se söi viisi nakkia ja voi pahoin. Ei ollut muuta ruokaa. Kai tuolle vauvalla voi noita eläinkunnan tuotteita tarjoilla, mutta ne jää kyllä pitkälti pois, kun siirtyy meidän kanssa samojen patojen ääreen. Pitää ehkä pohtia tarkemmin ravintoarvoja sitten.
Olen antanut sille lusikan leikittäväksi. Se yrittää tunkea sitä suuhun, mutta osuu enimmäkseen silmään. Lusikka on vähän pitkä ja vauva vasta tajunnut, että kädessä olevilla tavaroilla voi tehdä jotain.
En tiiä. Ehkä mä teen valmiiksi ne möhnät pakkaseen savulta haisevalla sauvasekoittimellani. Ostan jonkun purkkiliman kaupasta. Tilaan sen fukin mikron. Äkkiäkös nämä pari viikkoa menee.
Ja vittu tällä muuten haisee kakka. Kukakohan olis?
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti