Väkijuomista

Tässä portviinilasillista nautiskellessani tuli mieleen, että mun kantani vauvaan ja viinaan on vielä vähän auki. Tää on puhuttanut täällä internetäitien hiekkiksella viime aikoina, ja kävi taas mielessä, kun yksi pummisetä ilmaantui nimiäisiin suoraan bileistä ja jonkinverran viinalta haiskahtavana.

Alunperin en ollut tajunnut ajatella koko asiaa kunnes isä-ha tuli yksi kerta vauvan ekojen elinviikkojen aikana kotiin aikasta kännissä. Se oli selkeesti unohtanut, että tiputti mun raskausaikana alkoholinkulutustaan aika reippaasti ja veteli vanhaan malliin. Meni päähän. Siinähän sitten tajusin, että saakeli, ei vauvaa voi hoitaa tossa kuosissa, ja käskin sen pysyä kaukana. Isä-ha pyysi anteeksi ja vetäytyi miesluolaansa. Episodi ei ole toistunut.

Tähän mielipiteenmuodostukseen vaikuttaa varmaan kaikilla eniten oma tausta ja miten haluaa toimia toisin tai samoin. Mun isäni on alkoholisti, jolle jäi nuorena opiskelijabileet päälle. Se kävi sen verran syvällä, että sen kaverit asui metsässä hylätyssä autossa, mutta sitten se löysi jumalan ja on nyt ollut raittiina ainakin vuosikymmenen. Isän meininkien takia meillä kotona kavahdettiin kaikkea liköörikonvehtia vahvempaa. Itseasiassa niitä liköörikonvehtejakin syötiin vähän syyllisinä.

Tämä johti siideripullojen vaatekaappikätköihin täysi-ikäisenä ja jonkinlaisen jälkimurrosikään parikymppisenä, jolloin homma lähti vähän käsistä. Suhteeni alkoholiin ei ole ollut ongelmaton ja vasta ihan viime vuosina olen oppinut nauttimaan siitä nimenomaan nautintoaineena enkä puhtaasti päihteenä. Tätä eroa ei tässä maassa osata tehdä: höpistään jostain eurooppalaisista juomatavoista ja sit taivastellaan boolimaljaa rippijuhlissa. Yksi tai kaksi lasia ruoan kanssa on okei, mutta aperitiivit ja kahvikonjakit päälle on jo dokaamista. Jos äiti nauttii muutamana iltana viikossa lasin viiniä niin "kuulostaa alkkikselta". Ymmärrän kyllä tämän konsensuksen, kun miettii miten viina tässä maassa niittää populaa, mutta mun mielestä tällainen diskurssi ei hirveesti edesauta niiden eurooppalaisten juomatapojen lanseeraamista tai mitään muutakaan järkevää alkoholikäyttäytymistä.

Juomahommat normalisoituvat kotona vasta, kun pikkuveli laittoi rohkeesti kaljansa jääkaappiin ja tuli pari kertaa kännissä kotiin. Sen jälkeen uskallettiin veikan kanssa ehdottaa jouluksi kinkkuviiniä ja tätini muistelee sitä herkkuvalkkaria vieläkin. Äitinikin maistoi snapsilasillisen ja ilmoitti olevansa kännissä. Kaikilla oli kivaa.

Useamman viikkoannoksen terveysvaikutuksista voidaan toki aina keskustella, mutta jos nyt lähdetään siitä, että terveyttään voi tärvellä myös esimerkiksi harrastamalla aitajuoksua. Voidaan myös ajatella että meikän alkolimyönteisyys on joku syvältä kumpuava defenssi, jolla peitän ongelmani. Sitä mieltä ei kuitenkaan yllättäen ollut neuvolantäti nro 1, joka häkeltyi kun täytettiin isä-han kanssa ensikäynnin alkkislotto rehellisesti. Se kertoi että yleensä ihmiset kaunistelevat siinä vastauksiaan, joten meidän selonteko ilahdutti, ei anna syytä huoleen. Tän perusteella usalsin olla piilottamatta kirjahyllyn viskikirjoja (ja mun seksikirjoja, mutta ehkä niistä joskus toiste) neuvolantäti kakkosen kotikäynnillä vaikka pelkäsin, että ne johtaa suoraan lastensuojeluilmoitukseen.

En siis haluaisi, että muksu kasvaa viinanpelkoiseksi, mutta ei toisaalta turhan huolettomaksikaan. Tahtoisin, että sille syntyy sellainen luonteva ja kunnioittava suhde alkoholiin. En haluaisi että lapsestani kuoriutuu denoja halveksiva nirppis, joka kuvittelee olevansa turvassa alkoholismilta, eikä osaa tarkkailla omaa päihdekäyttäytymistään kriittisesti. On ihan ok, että viina menee päähän, se on sen ominaisuus, mutta toivottavasti se ei ole ainakaan aina itsetarkoitus. Jos meinaa lähteä lapasesta, tipaton tammikuu ei ole ratkaisu - parempi vähentää pysyvästi annoksia. Semmoisia elämän oppitunteja.

Pummisedän pummeilujen jälkeen isä-ha muisteli lapsuuttaan, johon myös kuului kosteat aikuisbileet. Oli siellä kuulemma aina joku Rauski, joka soitteli nakuna kitaraa, mutta kun sen oma isä oli aina selvinpäin, ei hommasta jäänyt paha maku suuhun (vaikka äiti kuulemma saattoi juodakin). Mun kokemukset ovat samansuuntaisia noista punssikarkkikuumotuksista huolimatta - isäni kun tajusi pysytellä poissa kotoa deekiksellä ollessaan. Näillä siis varmaan mennään. Ainakin toinen vanhempi selvinpäin lapsen läsnäollessa, muut saa juoda. Toki voidaan tiukentaa linjaa, jos alkaa näyttää siltä, että laps reagoi ja on vaikka peloissaan (ei tarttee linkkaa sitä hirviövideota), mutta ehkä tässä(kin) asiassa tahtoisin mielummin selittää kuin piilottaa.