Kun sitä katsoo, tuntuu hämmentävällä tavalla siltä kuin katsoisi itseään. Kai se sitten on jotenkin mun näköinen. Jotain tuttua sen silmissä, vaikka onkin vielä mysteeri kuka niiden takana oikeastaan on.
Se ei vakuta kauhean pieneltä. Ehkä koska se on lähes koko ajan sylissä, ihan lähietäisyydellä, ja on tietenkin suuri persoona.
Mutta sitten kun katsoo itseään peilistä vauva sylissä, tajuaa millainen rääpäle se oikeasti on. Sellainen pieni lintunen, joka hakkaa päällään mun olkapäätä, tuijottaa silmät kierossa ja suu auki jotain kaukaista valopistettä tai hieroo nenäänsä muhun tukka pystyssä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti