Unikoulu on mennyt aivan oppikirjojen mukaisesti, joten suuria yllätyksiä ei ole tullut, mutta kai se on silti vähän kaikkien hermoja koetellut. Tänään vauva on joka välissä päästänyt draamaattisen myääää-nyyhkäisyn ja sitä on pitänyt viihdyttää ja sylitellä ankarasti. Iltapäiväkävely oli ihan helvettiä. Tultiin siihen tulokseen, että se nyt testaa meitä näiden iltojen jälkeen. Ihan ymmärrettävää.
Toisaalta isä-han sisko (kolmen äiti!) kertoi, että sen lapset alkoivat tehdä tässä iässä samaa. Kehittivät sellaisen feikki-itkun, jolla vaativat huomiota. Feikki-itkuksi sen huomaa siitä, että myäää saattaa muuttua sekunnissa kikatukseksi, jos esim. keksii jonkun päheen kukkuuleikin. Joo-o, vauva ei olekaan enää mikä tahansa möllykkä - se oppii manipuloimaan vanhempiaan. Siistiä.
Isä-halla oli vielä tässä täti-han lasten hoitonakki, joten sain suorittaa myääää-heebon iltarutiinit yksin. Myää-paimenen stressi laukesi äsken, kun pyörin ympyrää kyyneleet valuen etsimässä likaisia vaatteita pesukonetta varten ylläni ainoastaan sukat.
Nyt olis tämä loma, mutta kökin päivät ja illat täällä kotona, jos ei olla koko lössi menossa jonnekin. Sitten saan jonkin tuollaisen hajoamiskohtauksen, koska en pääse lauantaina joihinkin bileisiin, joita en muistanut olevankaan, koska isä-halla on radiolähetys (joo, se on kuuluisa diizei, jolla on oma radioshöy). Isä-ha soittaa kuuluisalle diizeikaverilleen ja ne sopii, että niiden shöy tulee soittolistalta tällä kertaa jotta mä pääsen bileisiin.
Menen siis lauantaina bileisiin. Ok. Tulee tarpeeseen.
Täälläkin on sellasta hakkaavaa tekoitkua :)
VastaaPoistaBileet tulee aina välillä tarpeeseen. Mä tosin oon niin nolife että mua ketuttaa kun mun vakibilekaveri (lapseton sinkku) hilluu jo kolmatta iltaa viikon sisään ja laulan pojalle ja ootan että mun palautusvoikkarit on uunissa valmiit. En ees tajua miksi se ärsyttää niin paljon.
mun yksi kaveri erosi just poikaystävästään ja se riekkuu vapaana ympäriinsä sekoboltseillen. olen hyvin hyvin kateellinen! rrrakastan eron jälkeisiä vapaushuumia. nyt ei kantsi erota, kun ei kuitenkaan sais hillua sit tarpeeksi.
Poistaehkä se on tämä alkanut kesä, kun kaipaa sitä yöhön asti puistossa hengailua. vaikka oikeesti siellä on kylmä eikä pääse pissalle. mut semmoinen hikinen tuntien puistotissuttelun jälkeinen pöhnä ja sit tajuaa että on ilta ja voi mennä baariin tai kotiin nukkumaan tai mikä parasta - soittaa melko tuoreelle kesäheilalle, että voinko tulla sun luo. sit se vastaa että joo, tuu vaan, lähen tulee, oon tääl jossain muussa puistossa.
voih, nyyh, luopumisia.
Luopumisia joo.
PoistaSyytän kesää kyllä ihan kympillä. Eilen tosin sain makoilla ja istuskella nurmella ihan mielissään; oltiin kiikkumassa poikasen kanssa :D
Mutta ois kiva siellä puistikoissa makoilla ihan aikuistenkin seurassa, ehkä mä pääsen tekeen sen vielä tänä kesänä. Nähtäväksi jää. Puskapissallekkin oon joutunut jo useammin ko viimesen 5 vuoden aikana yhteensä, taantumia.
Näin untakin viime yönä tän kaverin hulinoista. Mulla täytyy olla ongelma.
Mä pystyin vasta sitten harkitsemaan unikoulua, kun tajusin, että poikanen ei aina vedäkään sellaista "mää kualen justiinsa" -itkua. Nytkin meillä tää jalassa roikkuminen on kai etupäässä huomiohakuisuutta ja vähän oon miettinyt, oonko joku curling-emo, kun sitten jatkuvasti otan syliin ja kantelen ympäriinsä (niin etten saa mitään omia juttuja tehtyä), mutta en vaan kestä sitä nyyhkettäkään. Ehkä se jossain vaiheessa lopettaa - jos ei, niin lienee pakko harkita tahallista itkettämistä.
VastaaPoistaKesä kyllä vähän villitsee. Onneks on täällä jumalan selän takana, niin ei oo paljon houkutuksia. Ois silti ehkä aika ihanaa kokea yksi sellainen "I'm free" -päivähuppeli.