Yksikään päässä käväisevä ajatus ei tunnu jalostuvan kokonaiseksi tekstiksi asti. Eipä siinä kai mitään.
Tänään olen taas harmitellut sitä, että me idiootit päätettiin lisääntyä ilman että löytyy vertaisseuraa. Olispas kiva viettää Juhannusta jonkun toisen perheen kanssa, jossa on kasilta unille painuva lapsi/lapsia. Höh.
Mutta oli meillä kova meno kolmistaankin. Grillattiin jätepuristimen takana kertisgrillillä ja rakennuksen hälärit parahtivat soimaan kerran puolessa tunnissa. Kerran ajoi vartiointiliikkeen auto pihaan, aina sinne meidän perimmäiseen nurkkaan asti. Se varmaan kattoi että jaahas, jotkut huligaanit on tehneet nuotion luvatta, mutta perääntyi sitten kun näki, että huligaaneilla oli vauva. Saatiin jatkaa puuhiamme.
Mietin sellaista tässä yksi päivä, että käykö tässä lapsihommassa jossain vaiheessa niin, että lapsen tuoma ilo kasvaa suhteessa suuremmaksi kuin sen aiheuttama vaiva? Toistaiseksi vaiva kyllä johtaa, anteeksi nyt vaan. Tunnen sen nahoissani aina kun yritän keittää aamupuuroa. Se kiehuu yli joka kerta, poltan näppini, vauva itkee nälkää ja haluaa jo päikkäreille siihen mennessä, kun saan puuron syömäkuntoon.
Itselleni en ole saanut kahvia keitettyä, koska olen vain kironnut sitä puuroa, ja olen minäkin valmis sammumaan uudestaan. Voiko sille antaa aamiaiseksi vaan jotain hedelmiä? Syökö se kohta jo jotain leipää? Mun mielikuvitus ei nyt riitä ja koen jotain puuropainetta. Kokeilin jopa sellaista valmista puurojauhetta, mutta se oli tosi pahaa ja vauva sai siitä vatsanpuruja.
Ilo kuitenkin kasvaa joka päivä, kun vauva on enemmän mukana maailmanmenossa. Tänään se otti ensimmäistä kertaa kontaktia muurahaisiin. Napitti tarkkaavaisena niiden menoa. Sitten se keskittyi taas nautiskelemaan tuulesta - sen silmät menee aina kiinni, ilme muuttuu autuaaksi ja se vetää syvään henkeä, kun tuulenvire puhaltaa kasvoille. Nämä on niitä iloja.
En osaa sanoa mihin kategoriaan pilkahteleva oma tahto menee - vaivaan vai iloon. Vähän molempiin. Ihan kauheita raivareita vaippaa vaihdettaessa tai jos ei saa lusikkaa omaa käteen. Vauva on muuten niin lunki ja tyytyväinen, että on hieman sellaiset Baby Jekyll & Little Hyde -fiilikset näistä kohtauksista.
Eipä tässä muuta. Harmittaa vähän, kun loma on loppu, vaikka kesä vasta alkoi. Itse pidin aina lomat elokuussa, mutta isä-ha on toukokuun kannalla. Eipä tullut sille mieleen kysyä multa milloin ne lomat voisi pitää, kun ei se ehkä tajunnut, että se on sitten munkin loma. En kyllä tajunnut minäkään.
Vähän samat aatokset tästä juhannuksesta. Päässä vilahti muutamaan kertaan ajatus, että kyllä tää nyt on vähän tylsää, kun ei oikein mitään voi tehdä, kun jatkuvasti pitää olla joko syöttämässä tai nukuttamassa ja sitten on päivän päätteeksi itsekin mentävä ajoissa unille, koska seuraavaa päivää ei vaan taas jaksa, jos ei nuku.
VastaaPoistaTänään ja huomenna kai jotain ohjelmaa siskon perheen kera, mutta saa nyt taas nähdä. Eilinenkin meni vähän pipariksi, kun iski yhtäkkiä ilmeisesti hammasraivo eikä taas nukuttu eikä syöty. Käytiin appivanhemmilla, joiden koti ei ole lapsiturvallista nähnytkään ja lapsen molemmat vanhemmat hyytyivät täysin, kun lapsen kädestä nyhdettiin vaan koko ajan kaikkea kiellettyä eikä se voinut pyöriä kuin neliömetrin kokoisella pläntillä keskellä olohuonetta. Kotona sentään lapsen voi laskea omiin puuhiin ilman että on vaaraa käsidesin juomisesta tai miljoonien posliinielefanttien hajottamisesta. Ziisus.
Meillä kävi ex tempore vauvan kummisetä perheineen, viis vee ja joku puol vee. Kauheella tohinalla siivottiin enimmät saastat piiloon ja sitten ne olivat ehkä 20 minuuttia! No, vauva sai repiä toisen vauvan päätä, se oli ehkä sille elämys :)
PoistaMun mielestä nää tyypit vois hyvin olla meidän vauvaperheystäviä, mutta se vaatis sit sitä, että toi meidän miespuolinen henkilö ottais asiakseen tutustuttaa meidät. Ei kuulosta todennäköiseltä. Meidän kaikki samassa jamassa olevat on sen puolelta ja mä olen se, joka kaipais eniten seuraa ja kyläilyjä ja kaikkee meininkiä. Huono yhtälö.
Hei, mullon sulle kolme vaihtoehtoa puurolle!
VastaaPoista1. Tee kerralla isompi satsi niin sun ei tarvi kuin mikrottaa. Ja sen voi tehdä etukäteen, sitä ei tarvi tehdä sillon kun se lapsi on jo nälkäinen. Puuroa voi pakastaakin.
2. Mikropuuro. Ei meillä mitään keitellä... ihan yhtä hyvän saa mikrossa keitetyllä mutta ei kiehu yli eikä tarvi vahtia vieressä. Vähän mikrokohtaista mutta kokeilemalla selviää aika että voimakkuus.
3. Joku muu kuin puuro. En oo koskaan tajunnut tämän maan puurokiimailua lasten kohdalla. Joo onhan se halpaa mutta ei meillä oo lapset puurosta tykänneet ja mä olen niin laiska että en jaksa joka päivä asiasta tapella. Astunkin kivitettäväksi ja paljastan että meidän vauva ei syö joka päivä puuroa. Koko syömishomma on kuitenkin vielä aika opettelua ja kokeilua niin musta se on sama antaa sille vaikka kasvissosetta yötä vasten. Ei se vauva sieltä heristele sormea että "ehei, tämä ei nyt voi olla iltapalaa" koska se on ihan tyytyväinen vaan siihen että se ylipäätään saa ruokaa. Ja meinasin myös ihan pokkana kokeilla tehdä kookosmaidosta puuroa, josko se uppois pätkään paremmin.
Mä en muuten edes oo perillä mikä noissa leivissä ja muissa on nykysuositus. Pitääpä perehtyä.
Mä teen mikrossa! Mikro on aina kuin pommin jäljiltä. En jotenkin osaa optimoida sitä.
PoistaNyt toi syö vielä vaan riisipuuroa, mutta yritän nyt saada noi viljat kuvioihin lähiviikkoina. Eipä se kovin ravinteikasta ole, mut pitää nälkää.
Mut ajattelin, että sille vois vaikka leipoa jonkun suolattoman käntyn, kun olis ainekset kasassa. Niihin voi hyvin laittaa vaikka porkkanaraastetta tms vauvaystävällistä sekaan. Sit uittaa sitä jossain soseessa että ei oo ihan kuiva?
Mut heti kun joku vilja uppoo, kokeilen tehdä isomman satsin puuroa. Riisipuuro menee aika tahnaks jos sen antaa seistä. Jes, kiitos vinkeistä :)
aa okei mä jotenki oletin et keität kun puhuit et kiehuu yli :) mä teen mikrossa niin et joku puolitoista minuuttia annan mennä täysillä ja sit loppuajan "haudutan" pienellä teholla, meidän mikrossa joko 500 tai 350W. Riippuu millanen koostumus siinä puurossa jo on. Kokeilemalla selvii.
PoistaSe on totta et riisipuuro menee aika köntöksi mut voihan sitä vähän "juoksuttaa" joko korvikkeella tai hed.soseella löysemmäksi? Meillä kanssa pelkkä riisipuuro vasta agendalla ja vaikka sinne survaa sekaan sen seitsemää hedelmää niin ei maistu :D josko ne viljat uppois sitten paremmin...
Joo, puoltoista minsaa menee vahtimatta. Öäh. Ehkä vika on vaan mun mikronkäyttötaidoissa :D Jos paneutuisin asiaan noin kolme minuuttia, saattaisin onnistua. Siis kolme minuuttia joskus muulloin kuin kuuden jälkeen aamulla.
PoistaKoska sehän ei ole ongelma, että ei maistuis. Vauva suorastaan hyökkää kohti lusikkaa, jos siinä on puuroa. Äiti ei vaan osaa, kykene jne.
uuu sain optimoitua riisipuuron! kaurapuuro vielä vähän hakusessa.
Poistat. tänään meni aikasta paljon puuroa roskiin
Juuri tuonne omalle tontille rustatessani totesin (ja voin nyt lohduttaa), että todellakin taaperon kanssa elämä helpottaa vauvaan nähden. Eli helpotusta on luvassa ja jopa minulla (joka suhtaudun tähän aika kriittisesti) on vaakakuppi selvästi kääntynyt ilon eduksi vaivan kustannuksella. Toki meillä on nyt saapunut mr uhmaikä, mutta sekään ei tunnu niin rasittavalta kuin vauvan hoito. Eli jihuu, se riesa kestää vain vuoden! :)
VastaaPoistaJee, huojentavaa! Monet on niin luonnostaan lapsiorientoituneita, että niiltä ei saa luotettavaa informaatiota näistä jutuista.
Poista