Siis ihan hirveetä pitää vauvaa mahallaan, kun se ulvoo nenu kiinni lattiassa. Uaaa. Ehkä sen faija saa hoitaa nää liikeharjoitukset, niin kuin on uhonnut. Kun pitää motoriikkahommia ydinosaamisaslueenaan duuninsa puolesta. Sen pitää vain ensin ymmärtää, että ennen puuhun kiipeilyä ja juoksentelua pitää suorittaa tylsiä juttuja kuten pään kannattelua ja kieriskelyä lattialla.
Hyvin etäisesti asian läheltä liippaa tämä Rosa Meriläisen kolumni Hyvin kasvatettu tyttö ei tottele. Mua hieman ärsyttää, että tottelemattomuus ja sitä kautta terve auktoriteettien kyseenalaistaminen esitetään aina jotenkin fyysisen kautta. Että lapsen pitää riehua, rikkoa maljakoita ja osoittaa mieltään kovaäänisesti, jotta se oppii ajattelemaan omilla aivoillaan. Tämä on yhtä järjetön ajatus kuin se, että terveessä parisuhteessa pitää riidellä. Terveessä parisuhteessa kohdataan ongelmat ja osataan käsitellä negatiiviset tunteet tavalla tai toisella - riiteleminen ei ole missään nimessä välttämätöntä. Konfliktit voi selvittää myös ihan vain keskustelemalla.
Kaikesta päätellen jälkikasvuni on perinyt molempien vanhempiensa sopuisan temperamentin. Ei hän huuda suoraa huutoa, jos haluaa jotain, vaan pyytää niin kiltisti kuin pikkuvauva nyt voi. Paitsi siis silloin kun on nenä lattiassa. Se on myös hyvin tarkkaavainen ja tykkää jutella enemmän kuin heilua siinä lattialla. Etenkin klo 2-6 yöllä olis kiva jutella.
Voihan se olla että tyyppi tykkää isompana hyppiä sängyllä (ihan ok, olen varautunut) ja rikkoa tavaroita (ihan ok, olen varautunut), mutta on myös paljon mahdollista, että se kapinoi turvautumalla esimerkiksi manipulointiin, passiivisen vastarintaan, mököttämiseen tai ihan vaan yleiseen kierouteen. Tai sitten se voi olla niin nero, että kieputtaa meitä miten tykkää, eikä me edes tajuta mitään. Eikä sen tarvitse rikkoa yhtään maljakkoa. Itsekään en rikkonut, mitä nyt ne pari puuta kaadoin (joulukuusi ja juhannuskoivu), ja olen silti ihan tarpeeksi tuhma tyttö.
Mä oon edelleen huono makuuttamaan lasta mahallaan. Olin huono makuuttamaan sitä selälläänkin, kunnes suunnilleen kolmen kuukauden sylissäkantelun päälle tajusin, että ehkä se voi siinä hetken olla.
VastaaPoistaMahallaan tuo muuten isältään hyvin tasaisen ja tyytyväisen luonteen perinyt ei halua olla. Ainoa asia, josta se saa maailmanlopun zalandohuudon aikaiseksi. Kolmisen minuuttia menee surkeilu-ujelluksella, sinnillä silloin tällöin makuutan. Toisaalta se jaksaa ajoittain oleskella pitkäänkin mahallaan jos on itse päättänyt asentoon kääntyä.
Lukaisin aamulla tuon samaisen kolumnin ja pyöriskelin aikani samoissa mietteissä kuin sinä. Ärsyttää tosiaan fyysisen kipinöinnin korostaminen, mua kiinnostaa enemmän henkisen kapasiteetin käyttö.
Mun piti muuten jo viikkoja sitten koheltaa jotain synnytysmietteistäsi, mutta on jäänyt sattuneesta syystä. Saatan palata asiaan jos sallit.
Noni, jes, mukavaa tietää että vauva ei ole yksin epäsuotuisine asentopreferensseineen. Mun mielestä se surkeilu-ujellus on melkein sydäntäsärkevämpää kuin suora huuto... Pitää karaista itseään.
VastaaPoistaJos muuten kieltäytyisin laittamasta sitä lattialle, oppisiko se ikinä kävelemään? Jotenkin päähän on istutettu ajatus, että me ollaan niin vieraannuttu jostain "luonnollisesta" elämästä, että meidän on pakko systemaattisesti makuuttaa ja kehittää vauvojamme, että ne ei missaa jotain tärkeitä herkkyyskausia. Vaikka järki sanoo että tää on jotain bullshittiä ja ne oppii kyllä ajallaan.
Mä vasta jotenkin tänään onnistun navigoimaan blogiisi vaikka tässä olen roikkunut jo muutaman kuukauden. Jaa ihmeessä mietteesi. Kyllä mä noita kokemuksia varmasti kelailen vielä pitkään, vaikka akuutti shokki on onneksi jo takanapäin.
Mä yritän ajatella, että lapsi oppii ajallaan sen mitä sen on tarkoitus (motorisesti, aivopestä sen ehtii myöhemminkin), kunhan sitä ei estä oppimasta. Jos sen ajoittain laittaa lattialle, niin se kyllä kääntyy sitten kun osaa ja varmasti hengaa mahallaankin sitten kun se on siihen valmis.
VastaaPoistaOsaa lapsista tosiaan kannetaan esmes selässä niin kauan että ne pysyy jaloillaan. Miljoonia. Ja ne tosiaan pysyy jaloillaan. Eikä niitä ole ikinä suomalaisten neuvolasuositusten mukaan makuutettu ipisemässä lattialla (sitä varten hankitun viltin päällä).