Olin päättänyt etukäteen, että tänään on täysipainoinen vauvapäivä, telkkari pysyy kiinni ja mennään aamusta iltaan vauvan ehdoilla. Normaalisti en nimittäin ihan koko päivää jaksa olla ykkösluokan vauvanviihdytyskeskus, kun tuon päikkärit on sellaisia 40 minuutin nokosia, että niistäkään ei oikein ole hengähdystauoiksi.
Aamulla heräiltiin sitten kymmenen jälkeen (se meni nukkumaan jo klo 23!), olin laittanut kahvihommat valmiiksi ja ajattelin keittää sumpit vasta ekojen päiväunien aikana. Hoidin pusut, pesut ja vaipat ja iskin pikkuisen lattialle ja rupesin laulamaan ja höpöttelemään. Vaavi vaan tuijotti vakavana.
Päätin sitten käydä vessassa. Samalla hetkellä kun vauva katosi mun näkökentästä, sieltä lattianrajasta alkoi kuulua hihkumista ja huutelua. Vessareissun jälkeen kävin kurkkaamaassa ja huutelu loppui saman tien. Kävin sitten kahvinkeittoon ja möykkä alkoi uudestaan. Vauva vietti aivan fiiliksissä omaa aikaa.
Jossain vaiheessa alkoi taas haukottelu ja silmien hinkkaaminen, joten siirsin pienhenkilön pesäänsä nukkumishommiin. Siinä se teki stevie wonderia* ja jatkoi iloista ujeltamista. Sitten isi tuli alakerran toimistolta käymään ja moikkasi vauvaa - joka väläytti leveän hymyn ja jokelsi riemuissaan.
Minä aloin itkeä, kun mun vauva ei tykkää musta. Koska tulee eroahdistus, en kestä! Vaikka sitä se munkin äiti on sanonut, etten koskaan tykännyt olla vauvana sylissä vaan viihdyin hyvin yksin.
Niin ja kostoksi itsenäinen vauvani saa nyt tuijottaa sitterissä apinalelua niin kauan, että saan klikattua julkaise-nappulaa.
* Nukahtamista edeltävä pään heiluttelu puolelta toiselle. Seurauksena päätä kiertävä kalju rinkula.
Se on kamalaa. Mun vauva nauraa isälleen ja isoäidilleen, muttei koskaan mulle. Hymyilyssäkin meni vaikka kuinka pitkään ennen kuin irtosi.
VastaaPoistaPäivisin se ei mun kanssa juuri leiki, mutta isänsä saapuessa töistä on näillä kunnon hulabaloohauskat pystyssä.
Onneksi on nää tissit - muuten olisin ehkä turha.
no mun tisseistä tulee vaan snacksei ja hors d'oeuvret. silkkaa luksusta, ilmankin pärjäis. nyyh.
PoistaMeidän vauva tykkää myös isästään enempi ko musta, tosin minun syliin rauhottuu hädän tullessa. Mutta voi kun isi tulee näköpiiriin ja alkaa leikki niin johan pitää räkättää. Sama homma miehen siskon kanssa, poika palvoo häntä.
VastaaPoistaMitäs meistä, mehän vaan kannettiin ne lapset, ollaan ihan tylsiä ja kalkkiksia heti alusta saakka.
Välillä oon ollut melkee mustis, mutta ihana sitä lapsen riemua toisaalta on seurata, kohdistui se sitten mihin tahansa; aamulla esim. makkarin katolle :)
nyt toi jutteli mobilelle ja vaikeni heti, kun tulin viereen.. tuijottaa siihen malliin että mees nyt siitä häiriköimästä. haluun olla isä!
VastaaPoista