sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Vahingot kiertoon

Tuli tilaisuus luopua pieniksi jääneistä vauvanvaatteista. Siis todellakin, tilaisuus, jollakin on oikea tarve! Kaverin kaveri saa yllärivauvan. No on sitä kuulemma odotettu vuosia, mutta nyt sopis noutaa pikkuinen lähikunnasta asap. Vauvakamaa ei ole.

Toisin kuin esimerkiksi Leopardikuningatar, mä en voi kaivella kätköjäni euronkuvat silmissä kiiluen. Voisin toki nakutella huutonettiin muutaman ihanan poika vauvan vaate paketin ei HV, mutta luulen, että se vaiva olisi suurempi kuin mulle koituva hyöty.

Mutta nyt on ongelma. Kaapeissa on seuraavanlaisia hynttyitä:

- Muisto-osasto eli "Aww, sillä oli nämä housut ainakin kaksi viikkoa" "Aww, sillä oli tämä paita päällä kerran nimijuhlissa" "Aww se näytti tässä söpöltä, vaikka tämä oli pieni jo saapuessaan". Nämä pitää säästää. On siellä toki muutama ihan aito lempparikin, jotka tulee kulkemaan mukanani varastosta varastoon.
- Merkkiosasto eli törsäsinpä kerrankin länsinaapurilaiseen luomupuuvillaan. Vaate osoittautunut käytössä hankalaksi tai huononmalliseksi, mutta siitä saattaisi saada vitosen kymmensenttisen sijaan.
- Takaisin alkuperäiseen osoitteeseen jatkokiertoon eli täti-han kätköt.
- Ihanuudet, joita en käyttänyt syystä tai toisesta ja joilla ei ole jälleenmyyntiarvoa, mutta joihin takerrun silti.
- Tylsä perustrikoo, jota on kyllä käytetty.
- Superosasto eli kaikki ihan ässät kietaisubodyt ja housut, jotka mahtuu aina vaan.

Tämä viimeisin aiheuttaa eniten päänvaivaa, koska en tiedä mitä sille tekisin - säästänkö mä näitä siltä varalta, että lähipiiristä löytyy niille joskus käyttäjä vai annanko tälle vieraalle, jolla on se tarve? Mitä jos joudun joskus johonkin mielenhäiriöön ja kuvittelen haluavani lisää vai...vauvoja? Mitä jos mun veljeni haluaakin vauvoja? Eikö sille olis kiva säilöä sellainen toimiva survival kit? Mä en selvästikään ole vielä valmis päästämään irti siitä ajatuksesta, että jotain vauvoja on vielä tulossa elämääni. Ja ne vauvat ansaitsee vain PARASTA.

On kuitenkin jotenkin noloa lahjoittaa pelkkää seminukkaista (mutta toki käyttökelpoista ja ehjää) trikoota, joten olen höystänyt lahjoituskassia käyttämättömillä ihanuuksilla, parilla ässällä ja merkkirievulla ja jättänyt kaikki ankeet potkarit pois. Ihan vaan ettei se aiheuttaisi saajassaan samanlaista antikliimaksia kuin äitiyspakkaus meikäläisessä.

Pakkauksesta päätyi pari riepua muisto-osastoon, mutta muuten jäi kyllä käyttämättä se setti. Ei siksi että ne vaatteet olivat rumia (mun vauvalla on eimmäkseen rumia vaatteita), vaan koska ne vaatteet ei vaan toimineet. Nalleoksennuslakana kyllä näyttäisi olevan mytyssä tuossa lattialla, sillä sen päällä vaihdetaan vaippoja.

Niin että saa sitä päätään vaivattua tällaisillakin olennaisuuksilla. Heitin lahjakassiin myös meille sopimattomat korviketötsät ja äitiyspakkauksen kestovaipat, vaikka joku ääni sisälläni sanoo, että ei saa laittaa vahinkoa kiertoon. Mutta kun joidenkin mielestä ne on just parhaita - jos vaikka tämän nyssykän vastaanottaja olisi sellainen.

6 kommenttia :

  1. Vahingot vaan kiertoon ja lapset karuselliin!

    Mä olen ainakin julmasti laittanut myös vahinkoja, kun olen tehnyt lahjoituksia eteenpäin. Toisaalta kun itse sain lahjoituksia, muutama "ai kauhee, ei tämmöstä voi käytää" vaate/esine osoittautui kuitenkin ihan helmeksi. Toisen vahinko voi olla toisen aarre ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee uusi lukija! Kivaa!

      Mulle lahjoitettiin raskausajan tukivyö. Yökin sen äärellä tovin. Kunnes sitten laitoin sen kerran päälle enkä enää ollut ilman. Että joo, mistä sitä tietää mitä tarvitsee! Ja vauvatkin on tosi erimallisia, niille sopii eri vaatteet.

      Poista
  2. Tää on kyllä vaikea laji. Mä olen pitänyt vähän samaa linjaa, eli sitä peruskamaa höystetään ihanuuksilla ja ässillä - tosin niistähän ei aina voi olla varma, onko ne vastaanottajan mielestä ässiä. Mutta mullakin on aikmoinen muisto-osasto joka odottelee joko veljenlapsia tai lapsenlapsia. Ne ihan kauheat vahingot mä olen sitten yleensä kätkenyt niihin huutonetin paketteihin - niin halvalla myyn, että siihen hintaan saa pari vahinkoakin kestää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unohdin lapsenlapset! Nekin vielä!

      Jos ostaa ihanan vaate paketin niin sit kyllä ottaa tietoisen riskin.

      Poista
  3. Joo, äitiyspakkaus ja antikliimaksi. Masentuneelle TYTTÖvauvaa odottavalle pakkaus rumine lakanoineen ja makuupusseineen oli järkytys. Puhumattakaan niistä vatteista.

    Laitoin vahingon kiertämään, lähes kaiken hinasin käyttämättömänä kaverille, joka ei pakkausta pottanut kolmannelle lapselleen. Hän oli tyytyväinen ja ihastuksissaan, itse nieleskelin oksennusta.

    Puolisolla on yläkerrassa joku keepsakeloota, johon se kasaa söpöimpiä asukokonaisuuksia (käytännössä vissiin siis jokaisen vaatekappaleen). Mä oon jotain pakkaillut äitiysvaatteiden kanssa lähtemään srk:n diakoniaan kunhan saan aikaiseksi nyssäkät toimittaa.

    Ois kiva säästellä lapselle jotain. Mutsin kätköistä löytyneet lakit ja nutut 80-luvun alusta oli oikeastaan aika söpöjä (ja käytännöllisiä). Osasin arvostaa, kerrankin. Yritän tosin olla tonkimatta niitä ihan kaikkein pienimpiä vaatekappaleita, ettei vain yllätä joku vauvahinku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei tainnut olla mitään omia kuteita säästössä. Poikaystävän vanhat Pupu Tupuna -potkupuvut oli kyllä niin ihanan 70-lukuisen riettaita, että päätin säästää ne omat lempparit kanssa, vaikka niitä varmasti vielä jokaisen muuton yhteydessä kiroaa.

      Yksi tuttu leveili, että sen äiti on säästänyt koko äitiyspakkauksen sisältöineen. Kai ne oli jotenkin jees joskus.

      Poista