Nimittäin dokata! Lapsen syntymän myötä olen huomannut, että kykyni heittäytyä alkoholinhuuruiseen hauskanpitoon on kadonnut. Ei se nyt sinänsä huono juttu ole, että stoppi tulee siinä kolmannen tuopin kohdalla - neljäs menee yleensä alas siinä toivossa, että se hauska humala olisi sittenkin juuri sen kupin pohjalla, mutta ei se ole toistaiseksi ollut.
Juon siis nykyään melkoisen vähän. Edelleen, hieno homma, koska tilanne ei tosiaan ole aina ollut näin. Mutta sitten kun olisi mahdollisuus, niin on ikävää ettei osaa rentoutua ja antaa mennä vaan. Koska kyllä mun mielestä on kivaa aina välillä päihtyä. Musta tulee iloinen, sosiaalinen ja hauska kännissä eli olen siinä mielessä onnekas juoppo.
Este on henkistä laatua: aina on ollut mielessä se, että seuraavana päivänä pitää olla skarppina vauvan kanssa. Äitien ei kuulu kännätä. En tule humalaan, alkaa vain väsyttää. Jotain.
Siksi olikin aivan ihanaa löytää itsensä Vaasankadun valloituksen jälkeen aamuyöstä ystävän keittiöstä Sambuca-pullon ääreltä, analysoida haluttomuuden anatomiaa melko seksuaaliorientoituneen viiteryhmäni jäsenenä, vertailla yliluonnollisia kokemuksia ja pohdiskella sitä millaista lapsuutta ihanalle muruselleni olen rakentamassa (toim. huom. oikein hyvää lapsuutta). Nukkua kaverin vieressä monta tuntia putkeen ja juoda aamulla rauhassa kahvit. Joku toinen äiti-ihminen oli kuulemma joskus jatkojen jälkeen nukkunut neljään iltapäivällä, mutta mun silmät räpsähti auki klo 10.30. Ihan hyvin sekin.
Vaikka hiukan bussimatkalla heikottikin, krapula tuntuu aivan tavattoman virkistävältä. Väsyttää, mutta ei siksi että on hoidellut herätyksiä koko yön vaan siksi että on ollut niin kivaa. Tulin kotiin ja odotin kuulevani sen suloisen läts läts -äänen, kun pikkutyyppi konttaa innoissaan vastaan naama hymyssä, mutta näemmä perheeni onkin ulkoilemassa. Kaiken ihanuuden päälle sain siis rauhallisen hetken yksin kotona! Luksusta.
Onnittelut! :) Tuntuu kyllä, että nykyään irrotteluun vaaditaan yö muualla, koska ei vaan pystykestäkykene sitä aamuherätystä ja seuraavan päivän härdelliä yhtään enempää juhlineena. Väsymys kivan jälkeen on muuten hemmetin virkistävää.
VastaaPoistaNäin on. Mut nyt alkaa tuntua, että lapsi vois olla kohta valmis uuteen yökylään. Se ei enää vierasta sukulaisiaan! Ehkä tätä saa kohta harrastaa vähän useamminkin kuin kerran vuodessa :)
PoistaOnnee! :DD
VastaaPoistaMua on vaivannut kans toi "seuraava päivänä skarppina ja hehkeenä- probleema", mutta mutta, niitä tajunnanräjäyttäviä kännejä vielä odotellessa. Nyt maistuu se sohvalla nyhjäys.
En ehkä vieläkään käsitä että oon löytäny tommosen miehen. Siihen loppu miehissäjuoksu ja kipuilu. Toi mies on vaan niin mua! Oon tosi ällö ja kuljen virne naamalla paikat hellinä päivästä toiseen juuri nukkumatta, mutta ei mahara mittää ;)
Tosta yliluonnollisesta tuli mieleen. Sen kotona kummittelee. Tai sit mun psyyke alkaa olla sellasissa kantimissa että kuulen öisin herätessä vaiemaa musiikkia ja ääniä. Mies omistaa ihan sikavanhan koulun joten en yhtää ihmettele etteik siellä jotain saattaisi kulekeskella. Uskoakko siis kummituksiin vai siihen että on sairastumassa henkisesti... Mut muuten, perfect. Ja se syyllisyys tietenkin että murskasin pojan isän elämän.. Ähr. Menis purkaan nää muuttolaatikot.
Okei, toi mies kuulostaa ihanalta! Vanha koulu!!! Onnea sinnekin :)
PoistaEtkä saa kantaa syyllisyyttä siitä, että päätit sen hajottavan kuuloisen suhteen. Nyt sillä pojan isälläkin on mahdollisuus kasvaa. Ihan siitä itsestään kiinni käyttääkö sen vai ei.
<3
Poista