Ryssin rytmin ihan totaalisesti. Viikonloppuna olin yksin vetovastuussa, kun isä-ha kävi takomassa nyrkillä ilmaa teknokinkereissä Turussa, enkä päässyt ulos ehkä kertaakaan. En enää muista. Ja sit tänään nukuin (?!?) kymmeneen. Ehkä muksu on tajunnut, että toi äiti ei kuitenkaan nouse, joten nukutaan sit. Kaikki aina kertoo, että vauvan aamuhymyt on ihania ja niiden takia kannattaa herätä. Meillä ei ole aamuhymyjä, meillä on vaan tylsistynyt kitinävauva ja koomaava äiti, joka ei pääse ylös, heiluttaa vaan silmät sikkuralla jotain lelua sen vauvan edessä.
Mutta siis tänään ei päikkäreitä. Ulkona nukkui puoli tuntia.
Mitäs täs. Vähän taas hajottaa tää homma. Tavallaan kiva, että tulee kesä, mut mitä se muuttaa? Meillä ei ole pihaa - meillä on lastauslaituri, parkkipaikka ja noin neljäkymmentä rekkaa, joilla on stripparinimet. Jos haluan olla rauhassa ulkona, mun pitää käppäillä muutama sata metriä ison tien toiselle puolella ihanaan lähiöön, jossa on kolme penkkiä aukiolla.
Mä olen nyt istunut niillä penkeillä viikon (eli sen ajan kun olen tiennyt niiden olemassaolosta) ja vihaan niitä jo nyt. Haluaisin asua siinä lähiössä, koska sit saisin avaimet asukastaloon ja mulla ehkä olisi postimerkinkokoinen piha tai parveke, jolla voisin nauttia auringosta ilman hirveetä ulosmeno-operaatiota.
Haluan takaisin Töölöön, jossa on ihania ihania puistoja silmänkantamattomiin ja keskustaan voi kävellä. Vihaan tätä teollisuusaluetta ja tota isoa tietä, jolla bussimatka tuntuu kestävän ikuisuuden. Vihaan omaa kädettömyyttäni ja arkuuttani liikkua vauvan kanssa. Ahdistun aina, kun joku muistuttaa että vauvan kanssa kannattaa lähteä liikkeelle ja vauvavuosi on mukavampi, kun näkee päivisin muita samassa tilanteessa olevia. Ihan oikeesti hei, tartteeko sitä nyt hieroskella mun naamaan oikein.
Vihaan myös whirlpooleja ja sinkholeja. Hyi helvetti, näen molemmista painajaisia!
PS. Kävin tänään taas leffassakin. Mä pääsen oikeesti yksin paikkoihin verrattain usein, mutta silti hajoilen. Mä en usko, että olen onnellinen ennen kuin pääsen töihin. Mutta mulla ei ole töitä, mun pitäis ehkä vähän opiskella jotain - ja samalla ehkä haluaisin että vauvani saa olla himassa kaksi vuotta. Siitä pitää ehkä tinkiä ja mun pitää etsiä joku duuni. Ihan mitä vain, mutta mieluusti jotain tylsää toimistohommaa, jossa on aikaa unohtua ajatuksiinsa.
PS#2. Mun vanhemmaksi kasvamisprosessi on pahasti kesken. Onks se ok? Vauva on huomenna puoli vuotta.
No voihan perse.
VastaaPoistaMulla on itseasiassa luonnoksissa odottamassa teksti siitä kuinka mäkin hajoilen vaikka saan irtiottoja muksuista. Ja se on ihan ok että sun kasvamisprosessit on kesken, niin ne on kaikilla muillakin. Tää on niitä hommia missä ei ole koskaan valmis vaan uusien juttujen kanssa joskus hajoilee. Mun mielestä se on niinpäin että sun vauva on vasta puoli vuotta eikä niin että sun vauva on jo puoli vuotta ;) se on tosi lyhyt aika pitkällä juoksulla, sä olet kuitenkin vanhempi lopun elämääsi.
MITÄS TEHTIIN LAPSIA, KUN EI TAHDOTA NIIDEN KANSSA OLLA.
PoistaOnneks on nyt rytmi ja kaava, johon palata - ei pääse kaaos eskaloitumaan. Tuolla se nukkuu kiltisti päikkäreitä (tosin sitterissä) juuri oikeaan aikaan.
Joo, puuh, jatketaan kasvamista. Hitaasti ja epävarmasti.
Ja mä meinasin vielä tehdä lisääkin :D Maksimoidaan kurjuus ja sillälailla :P
PoistaMikään ei ole niin varmaa kuin epävarma :)
Täälläkin on kaikki huonosti, taas vaihteeksi. Paskamutsifiilikset rulz.
VastaaPoistaTeillä on kyllä ihme vauva, kun se nukkuu tolleen sun kanssa aamuisin. :) Mä luulen, että se on systeemeissään niin joustava, että sitä ei häiritse, vaikka äiti välillä vähän sössisikin rytmit.
VastaaPoistaMä olen nyt koettanut myös muistella _koko ajan_, että kandee lähteä liikkeelle sen vauvan kanssa, että pysyy järjissään - kävin sitten vappukävelyllä keskustassa, jossa oli kourallinen _eläkeläisiä_. Tulin pahalle päälle. Yritin syöttää sosetta matkalla leikkipuiston penkillä, koska meidän rytmit on myös ihan viturallallei, mutta lasta tympi, kun ympärillä ei ollut mitään seurattavaa eikä se oikein syönyt. Illalla sillä oli sitten huutonälkä.
ei se yleensä nuku. se nukkuu kyllä aika hyvin öisin ja nyt pitkän aikaa nukkunut puol ysiin (tai siis 8.23 tai 8.26 asti), mut sit välillä - kuten tänään - se herää perusvauvatyyliin kuudelta.
Poistamä pelkään edelleen, että vauva saa kaupungilla kohtauksen. kyllä siitä aina selviää, mut se ahdistaa mua niin, että en mene yksin. tylsää :( mut sit taas tänään oltiin isä-han siskon perheen luona ja ulkona pitkään ja se oli ok, koska en ollut yksin. vaikka tuli pari kohtausta.