Mä olen oivaltanut, että vauva voi hyvin, jos on läsnä. Se ei tarkoita ainoastaan sitä, että höpöttelisin ja vuorovaikuttaisin sen kanssa aktiivisesti ihan koko ajan, vaan sitä, että suoritan näitä kotipäiviä jotenkin tietoisesti.
Silloin kun kutittelen vauvaa, kutittelen vauvaa enkä kuikuile kännykkää. Ja silloin kun keitän kahvia, saan keittää kahvia, eikä mun tarvitse koko aikaa tarkistella että pärjääkö tuo vauva nyt. Toki mä sille vähän huhuilen, jos se kitisee, mut pääasiallisesti keskityn kahviini ja hauduttelen sitä rauhassa pressopannussa enkä hötkyile ja stressaa.
Päiväunille nukahtaminen ottaa aina aikansa, mut vähemmän, jos heittäydyn siihen nukuttamiseen enkä haaveile vain siitä, että kohta saan juodakin sitä kahvia.
Koska mun exä on dharma king ja Mindfulness Finlandin toimitusjohtaja (ette tiedä kuinka koomista tämä on, koska ette tunne sitä), niin mä olen omaksunut joitakin näitä itäisiä viisauksia sen pahemmin hurahtamatta. Yritän vaan muistaa elää tätä hetkeä ja tiedostaa, että kaikilla teoilla on seuraukset - sekä välittömät että kauaskantoisemmat. Jopa sillä kahvinkeitolla.
Aina en tietenkään onnistu, joskus väsyttää ihan kohtuuttomasti, mutta ne päivät kun pidän tämän mielessä, on niitä parhaimpia. Niin kuin vaikka eilinen, joka oli lähes nappisuoritus. Lisää näitä, niin tästä selviää!
Hei siis mä olen miettinyt just tuota ihan samaa!
VastaaPoistaMusta tuntuu, että heti kun unohdan kaiken muun ja keskityn juuri siihen, mitä olen tekemässä, oma hyvinvointini kasvaa ja lapset eivät rääkkää mua lainkaan niin paljon kuin yleensä! Miksi se silti on niin vaikeata muistaa!!!
siis mäpä kysyin mun exältä miksi se on niin vaikea muistaa. ensin se postas mulle jonkun kuvan satay-kebabista ja sit kertoi että koska "inability to let go of the thought process". okei.
Poistatos itämaan viisaudessa on kai ideana, että tää jatkuva ajatusvirta häiritsee sitä tietoista läsnäoloa eli siitä pitää irrottautua. mjooh. lapsilla kai se kyky on luonnostaan vielä tallella eli ehkä siksi nekin voi hyvin, kun aikuinenkin on läsnä?
mun mindfulness on villasukkamalli, eli ihan vaan riittää että keskittyy! ehkä jos meditoisi säännöllisesti, olisi helpompi ylläpitää tota keskittymistä. tulisi rutiini siihen keskittymistekniikkaan. tälleen kun muistaa sen vain silloin tällöin, se on oikeesti aika työlästä.
no mut se näiden juttujen hienous onkin, että ne voi käsittää ihan arkikokemuksen perusteella. tulla ajatelleeksi ne ilman mitään kosketusta mihinkään kultteihin.