Olen tässä muutamana aamuna herännyt siihen, että itkettää ja oksettaa. Kyl mä tiesin, että vauvan muutaman tunnin unipätkät oli väliaikaista luksusta, mutta saavutetusta edusta luopuminen tuntuu pahemmalta kuin uskalsin odottaa. Kellon mukaan klo 23 jälkeen herättiin kerran tunnissa, viidestä kuuteen hilluttiin valveilla ja sen jälkeen uni oli katkonaista kainalossa sätkimistä (kiitos kesäajan ja ikkunaan ripustetun mustan päiväpeiton, puoli kymmeneen sentään). Nälkä oli ainoastaan kello kahdelta ja kuudelta.
Jotenkin ihan hirveetä ajatella, että pääsiäinen loppuu tänään ja mun pitää jotenkin selvitä päivät ilman vauvan lykkäämistä jonkun muun hoiviin, että voi nukkua. Mä pelkään että pudotan sen tokkurassa. Kahvikaan ei auta, koska toi nukkumattomuudesta johtuva kuvotus, ei tulis mieleenkään juoda. Miten tästä selviää? Miten mä selvisin siitä "yö on päivä" -vaiheesta? Miks mä halusin vauvan?
Mä olen nyt yksin kotona, kun isi ja vauva lähti sukuloimaan, mutta en osaa jotenkin rentoutua, kun ahdistun jo valmiiksi alkavasta arjesta.
Tiedän tunteen enemmän ko hyvin. Jos lohduttaa niin meillä hulinoitiin kans, hammasta pukkaa, taas vaihteeksi. Oon ottanut jo kahet päikkärit tänään. Poika on nukkunut hyviä päikkäreitä, kas kun yöllä vain karjuttiin.
VastaaPoistaMieti, monella on jo uus pulla uunissa tossa vaiheessa ja se oksetus ei välttäis katoais ollenkaan O_o hyi hele. Kävin eilen yhellä tutulla kylässä ja sen sylissä rääky kaks muksua ja kolmas on mahassa; pikkasen olin tyytyväinen osaansa. Sillei oo ees ukkoa.
Jospa ens yönä nukuttais poikastakin!
mä en kestä, montako niitä hampaita on? vielä ei olla päästy edes niihin!
Poistaolen miettinyt että josko olis aika luopua vieressä nukkumisesta. jos se auttais. omaa huonetta en tuolle saa ilman hirveetä sisustusoperaatiota, johon mies ei edes suostu mukisematta (meidän sänky studioon)
Mäkin osaan kuvitella! Mut jos ne hyvät unet sieltä vielä palailis? Jostain syystä noi tyypit osaa välillä yllättää myös positiivisesti.
VastaaPoistaMä oon kyllä myös kelaillut viime päivät, että miten tätä alituista unenpuutetta jaksaakin, mutta ilmeisesti kärsin siitä tällä hetkellä melkomoisen alakuloisuuden muodossa. En edelleenkään osaa kunnolla nukkua silloin kun voisin.
ahdistus ja alakulo on ihan perseestä. mulla ainakin kevätaurinko vetää usein mielen matalaks, vaikka nyt ei onneks ole vielä merkkejä sellaisesta (ehkä kun ei avaa verhoja?) jos se siitä tasaantuis kun mennään kesää kohti. voimia sinne!
Poistaniin ja mun mielestä valveilla vietetty oma aika on kyllä helposti virkistävämpää kuin esim. jotkut hätäiset päikkärit, joilta joutuu taas heräämään vauvan tahtiin. huonolla tuurilla jossain tosi huonossa unisyklin vaiheessa niin että selviämiseen menee uudestaan tunteja just kun aamuherätyksestä on toipunut.
Poista