Tishi

Ei kelpaa. Tää tais olla tässä. Mutta sain puol vuotta täyteen! Olen sankari-imettäjä!

Mulla on tuolla luonnoksissa jemmassa mustimmat ja synkimmät imetysajatukset matkan varrelta, mut en tiedä kehtaanko julkaista niitä. Nyt puhutaan kuitenkin mun tisseistä. Asiasta joka ei sinänsä kenellekään kuulu. Ja jota kuitenkin olen täällä internetissä retostellut oikeen urakalla (en sentään Facebookissa, joku raja hei. Ahdistun jengin imetys- ja kakkapäivityksistä siellä vaikka blogeissa ne on ihan jees. Anonyymimpaa ehkä.)

Ehkä tekee mieli repostella, koska en voi leveillä imettäneeni suositusten mukaisesti, ja mun mielestä jos tahdotaan olla imetysmyönteisiä, niin sit tilaa kyllä pitää antaa niillekin, jotka on imettäneet sen vähän minkä ovat pystyneet. Nythän asia ei oikeastaan ole niin. Imetysmyönteisimmät tyypit ovat oikeastaan korvikevastaisia, mistä seuraa, että iso osa imettäjistä jää tän imetysmyönteisyysshaiban ulkopuolelle elikkäs kaikki osittaisimettäjät.

Kah siihenhän sainkin kiteytettyä sen olennaisimman, joka mua on tässä matkan varrella eniten rassannut.

Tissivamma

Eilen laitoin television päälle, koska kaipasin hengähdystaukoa intensiivisen vauvan kanssa seurustelusta (se suhtautuu intensiivisesti myös telkkariin). Sieltä tuli Nolot vartalot, joka on eksplisiittisyydessään aivan ainutlaatuinen ohjelma! Tällä kertaa vuorossa oli mies, jolla oli käyrä penis, sekä nainen, jolla oli oudot tissit.

Tämä outotissisyys sai sellaisen diagnoosin kuin Tuberous Breast Deformity ja saman tien kun hommasta kerrotiin vähän tarkemmin, mä päätin, että mulla on putkitissit. Tuntomerkit täsmäsi.

Oikeastaan olen aina ollut sitä mieltä, että mun puberteetti jäi jotenkin kesken. Siinä oli kaikkee silloin, oltiin muuttamassa uuteen asuntoon ilman äitiä, ja taisin olla vähän pihalla. Kroppa reagoi niin, että murrosikä alkoi, mutta ei saavuttanut päämääräänsä. Mun mielestä kehoni on aina muistuttanut joiltain osin sellaista kuustoistakesäisen vartaloa. Mutta siihen olen tyytynyt joidenkin varhaisen aikuisiän kriisien jälkeen ja kaikenlaista kivaa on tänkin varren kanssa tullut koettua.

Raskaana ollessani äitini esitti huolensa siitä, että pystynkö imettämään, kun mulla on niin pienet tissit - todella huomaavaista häneltä. Mutta mulla tosiaankin on aika huomattavan pienet rinnat siihen nähden että mun äiti on varsin uhkea. Ilmoitin että tissien koko ei estä imetystä millään tavalla. Samalla olin kuitenkin hieman huolissani, että tuleeko näistä mun ketunnenistä minkäänlaista ravintoa lapsukaiselle. No eihän niistä sitten alkuun tullutkaan.

Luonnollisesti halusin tietää vaikuttaako putkitissit imetykseen ja näinhän ne näyttäis vaikuttavan, kun sitä varsinaista rintakudosta on vähemmän ja maitorauhaset voi olla alikehittyneet. Kiehtovaa! En keksi tätäh nyt mitään näppärää loppukaneettia, kunhan totean että tissei on joka lähtöön ja ei ehkä kannattais tehdä minkäänlaisia oletuksia kaverin maitorauhasten toiminnasta omiensa perusteella.