Raskaus kaiketi tuo mukanaan omituisia syömiseen liittyviä mielihaluja.
Liitutaulua en sentään ole halunnut nuolla ja ainoa ruoka-aine, jota en enää jostakin syystä siedä, on tuore pinaatti. Pääasiallisesti kasvispitoista ruokavaliotani olen tuunannut hieman verisempään suuntaan ja joinakin öinä olen löytänyt itseni jääkaapilta kittaamasta kylmää maitoa. Viimeksi join maitoa lapsena. Ei mitenkään poikkeuksellista, uskoisin.
Jonkinlaista omituisuutta ruokahaluissani on kuitenkin ollut havaittavissa:
- Kaupan parkkipaikalla maassa oleva kökkäre (mahdollisesti koirankakkaa) muistutti mielestäni grillattua kanankoipea.
- Yksi päivä halusin syödä bussin lattialla makoilevan ruskean koiran, koska se näytti suklaalta.
- Olen myös kuolannut Alkon esitteen symboleja, jotka ilmaisevat mihin käyttöön viini passaa parhaiten: nam juustoa! Ooh herkullinen lammas!
- Mitä ihmettä ne sellaiset jauhoiset läpinäkyvissä pötköissä myytävät karkintapaiset ovat? Jotain laihdutusvalmisteita tai urheilulisäravinteita? Ihansama, niitä olisi saatava. Jos en saa, voisin myös imeskellä vitamiiniporetabletteja.
Yllätin myös itseni olemalla alkuraskaudessa melko hysteerinen näiden syömisjuttujen suhteen. Kieltäydyin voileipäkakusta, kun kuorrutteessa oli tuorejuustoa. Vasta sitten kun annoin itselleni anteeksi etten olekaan sellainen rento odottaja, joka osaa aina käyttää aivojaan riskien arvioimiseen myös raskauteen liittyvissä jutuissa, pystyin hellittämään vähän. Ensimmäisen sushiannokseni söin epäluuloisena ja pienessä paniikissa, tokasta osasin jo nauttiakin.
Jos siis jo raskausaikana olen joutunut muuttamaan mieltäni ja käsitystä itsestäni useampaan otteeseen, voin uskoa että omien asenteiden jumppaamista on luvassa vielä paljon paljon enemmän, kun vauva syntyy. Varmaan ja etenkin myös ruoka-asioissa.
PS. Sinänsä itse ruokaan liittymätön asia, mutta sitäkin kiintoisampi huomio: olen alkanut kuolata ja tiputella ruokaa suustani syödessä. Olen miettinyt että ehkä kehon hienomotoriikka kärsii kaiken kaikkiaan, kun kaikki on suuressa myllerryksen tilassa. Ainakin tekee helpommaksi samaistua pikkupilttiin, joka ei saa sitä safkaa ihan sinne minne pitäisi.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti