Vauva ei ole suostunut nukkumaan missään muualla viimeiseen pariin viikkoon. Olemme yrittäneet siirtää nukkuvana omaan sänkyyn, mutta huuto on alkanut heti. Ikään kuin taaperon kokoinen jötikkä kippurassa sitterissä yöunia vetelemässä ei olisi tarpeeksi järjetöntä, nukutus on vaatinut raakaa lihasvoimaa: ei ole kelvannut hentoinen hytkytys, vaan se helvetillinen kapistus on pitänyt nostaa vauvoineen päivineen ilmaan joka seitsemännellä hetkutuksella (en tiedä mistä isä-ha keksi tämän matemaattisen nukutuskaavan, mutta se on toiminut).
Heräilyt ovat vähän rauhoittuneet, kun on annettu pulloa huuleen öisin, mutta koska en halua että vauvani kasvaa kieroon, unikoulu on jälleen ohjelmassa. No, nyt se nukkuu siellä sängyssä. Eiköhän tämä toimi, kun toimi viimeksikin.
Päivät on menneet saamattomassa koomassa, mutta ahdistus on onneksi tipotiessään - kiitos päälääkkeiden. Niistä voi olla montaa mieltä, mutta olen yksi niistä onnekkaista (?), joille ne kolisevat. Olo helpotti parissa päivässä. Fysiikassa ei mitään vikaa verikokeiden mukaan eli ehkä mun pitää vaan hyväksyä, että tarvitsen säännöllisesti sapuskaa ja enemmän unta kuin tämä elämäntilanne sallii. Ehkä joskus musta tulee taas toimintakykyinen yksilö, nyt mennään matalalentoa. Se on ihan ok.
Vauva on oppinut viimeisten viikkojen aikana ryömimään, nousemaan itse istumaan, konttaamaan, seisomaan tukea vasten ja vähän siinä ottamaan askeliakin. Kuten joskus toivoin, tämä on helpottanut nostelua, koska nyt pikkutyyppi konttaa perässä kaikkialle. Välillä se menee omille tutkimusmatkoilleen mun sukkalaatikolle tai kirjahyllylle. Tämä onkin melko yleinen näky:
Lapsi jaksaa lukea vaikka kuinka kauan. Toivottavasti harrastus säilyy (= saan itsekin lukea joskus rauhassa!) Myyrä ja tuo rattaissa killuva leppäkerttukirja ovat tällä hetkellä lemppareita. Se tykkää myös kaikesta missä on koira tai hattivatteja.
Itse sain pitkästä aikaa uppouduttua kirjaan niin, että en olisi muuta halunnut vapaahetkinäni tehdä. Lionel Shriverin The Post-Birthay World vaikutti aluksi tylsältä, mutta sitten tarina veikin mukanaan ja tahkoin romaanin loppuun eilen. Lukeminen on parasta! Internet tästä vähän kärsi, kun en jaksanut seurailla mitä tapahtuu, mutta eipä tuo näytä mua kaivanneen. Nyt pitäisi sitten keksiä mitä seuraavaksi lukisi. Kirjoja on vaivaiset 16 kesken Kindlessä, että eiköhän sieltä jotain löydy.
Mä olen lukenut ton saman Shriverin ja pidin siitä paljon - se tuli ahmittua aika vauhdilla. Muut Shriverit ei ole sitten ihan niin iskeneet, tosin sitä tunnetuinta en ole lukenut, masentunut vain teeman kanssa elokuvissa.
VastaaPoistaTää ei varmasti lohduta yhtään mutta meillä lapsi 1 v 5 kk rauhoitetaan yhä yöheräämisiltään pullolla, koska rahkeet ei vaan riitä just nyt mihinkään eksoottiseen huudatusunikouluun, vaikka se varmasti olisi pidemmän ajan ratkaisu. Toivottavasti esim. loppuelämän, tai edes parin vuoden.
Tsempityksiä.
Me käytiin katsomassa se kun olin raskaana. Ah, tosi hyvä idea.
PoistaNo kyl se silleen lohduttaa, että me ei olla ihan paskoi, kun tungettiin maitoa napaan tyypille, joka oli jo yösyötöistä vieroitettu kerran. Heikkoja ollaan kaikki! Nyt tuntuu, että ongelma ei ole ruoka, ei se pulloa kaipaa, vaan sitä saakelin hytkytystä. Sänky ei kelpaa.
Mä olenkin odottanut että huutelet voinnin suhteen kuulumisia. Loistavaa että nyt taas huitelee mukavammin.
VastaaPoistaNäillä meidän kavereilla menee tuo kehitys aika käsi kädessä, meillä puuhataan samoja. Ja unihommien kanssa meillä koulutellaan kanssa, mutta en uskalla niistä sanoa yhtään mitään koska tämä meidän kaveri ei näköjään ihan helpolla suostu saavutetuista eduistaan luopumaan.. odotan vaan että tähän iskee joku maailmanlopun flunssa tai vastaava päälle ja koko homma kusee sillä ja ollaan takaisin alkupisteessä.
Ei mene meilläkään ihan niin mallikkaasti kuin viimeksi. Tässä välillä on löytynyt sellainen ihanuus kuin oma tahto ja se kuuluu... Viime yönä huusi kaks tuntia. Lisäksi toi seisoskelu hieman vaikeuttaa hommaa. Päiväunet nukuttiin lattialla ja nyt se nukkuu oudossa sammakkoasennossa, johon vajosi istuma-asennosta, kun väsyi. Öh.
PoistaHienoa kuulla, että sait ahdistukseen helpotusta! Minullekin taisi olla raskainta unenpuute (tästä voisi avautua loputtomiin...) - nyt 1,5-vuotiaana pirpana nukkuu yöt lähes poikkeuksetta heräämättä ja menee nukkumaan kiukuttelematta tuntikaupalla. Toivoa siis on! :)
VastaaPoistaMeillä lopetettiin yösyötöt ja siirryttiin kainalosta pinnasänkyyn vuoden tienoilla, mutta parin hyvin menneen kuukauden jälkeen oli pakko palata entiseen, kun oli hampaita ja matkustelua sun muuta mukavaa unirytmin sotkijaa, eivätkä omat voimat riittäneet enää pätkittäisten yöunien lisäksi yöhuutoihin. Whatever works, ihan oikeasti. Turha on kohtuuttomasti rasittaa itseään, "kun kaikki muutkin"; jokainen tehköön omalle perheelleen ja jaksamistilanteelleen sopivimmat kompromissit. Kyllä se jäpikkä sitteristä ja unipullosta aikanaan irtoaa. :)