Ilonaihe

Olen luonnostellut jo kaksi tekstiä, mutta molemmat on sellaista kitinää, että en mä nyt viitsi niitä julkaista. On vaan vähän toivoton fiilis.

Sitten muistin, että vauvahan täyttää syksyllä YKSI VUOTTA! Mä voin järjestää sille synttärit! Juhlitaan vauvavuoden loppumista ja sitä että kohta helpottaa! Pidetään tämä majakkana pimeässä.

PS. Lapsi oppi taputtamaan ja pinsettiotteen. Se myös hihkaisee aina iloisena äiti, kun tulee isä-han kanssa kävelyltä ja näkee mut. Se on nero. Tulispa lisää sanoja, sanat on kivoja. Mutta yritän olla odottamatta, koska saatan joutua odottamaan aika pitkään.

EDIT: PS2. Lisäilonaihe - en ole ajatellut varmaan viikkoon sitä yhtä elämäni miestä, jonka näkeminen suisti mut viime kesänä murheen alhoon. Kyl niistä aina pääsee yli vaikka ei uskoiskaan, kun sydän on säpäleinä. Tulee nimittäin uusia murheita!

Vauva (vajaa) 8 kk

Kohta, mut en jaksa venata.

Pitkä on ja painaa paljon. Söisi varmaan viisi ateriaa kiinteitä päivässä, mutta annan niin monta kuin ehdin eli ehkä kolme tai neljä. Missä välissä ne kaikki ateriat pitäisi ehtiä syödä? Ja ihan hienosti jo jyystää parsakaalin palaa, mahaan menee enemmän kuin lattialle.

Nukkuu heräämättä noin klo 20-7. No välillä havahtuu ja tänään kujerteli jo 5.50, mut aikaisina aamuina se vetää parin tunnin jatkot sitterissä. Johon se ei mahdu, mutta en tiedä miten sen sais muuanne nukkumaan päivisin. Rattaisiin nukahtaa vaan jos rullaa puoli tuntia mukulakivillä. Teollisuusalueella ei ole mukulakiviä.

Se ei näytä ollenkaan enää vauvalta. Sen sijaan se näytää vaihtelevasti tosi vakavalta ja sitten toisaalta iloiselta veikkoselta. Sellainen se onkin. Hitaasti lämpiävä, hieman epäluuloinen, mutta pääasiallisesti iloinen ja tyytyväinen. Hyvin rauhallinen tyyppi. Saa slaageja jos poistun kolmen metrin päähän (esim. hakemaan lisää ruokaa, laittamaan jotain roskikseen), kun ollaan kaupungilla. Tänään se sai slaagin, kun katsoi vanhingossa väärään suuntaan liian kauan, enkä ollutkaan siellä. Oujee.

Juttelee jo ihan kivasti. Ät-tätätät, ämmämmmämäm ja suosikkini plaaa plaa plaa ainakin luonnistuvat jo. Aika usein se kuiskii itsekseen hättä thä tä esim. Piltti-purkin kannelle.

Tykkää leppäkertuista, pyörivistä jutuista ja tuulesta.

Osaa juoda itse nokkamukista, avata vaipan ja keinua. Tartteeko sitä muuta osatakaan?

Selvästikin on lähdössä liikkeelle melko verkkaisesti. Tällä hetkellä se harjoittelee asentoa, jossa seisotaan jalkojen ja pään varassa kolmion muotoisena asetelmana. En tiedä mikä asento se on, mutta ei varmastikaan konttausasento. Ei ryömi eikä näytä siltä, että olis lähelläkään sen tajuamista. Hirveesti mönkii kyllä muuten ja kierii sinne missä on lähin rasvapurtilo tai läppärin johto. Jää tuskin maahan makoilemaan loppuiäkseen, mutta kyllähän tämä jonkinlainen epäonnistuminen äitinä on.