On muuten ihan eri asia heräillä kahden tunnin välein kuin yhden tunnin välein. Tätä ei varmaan olisi ikinä uskonut sanovansa ennen kuin asetti itsensä tähän vauvaloukkuun. Silloin sitä oli aivan kuollut, kun torstaina tuli biletettyä niin että töihin piti selvitä kuuden tunnin unilla. NE UNIVELAT SAI NUKKUA JO SEURAAVANA YÖNÄ POIS. En enää ikinä valita tuollaisista, jos mulla on joskus mahdollisuus nukkua viikonloppuna pitkään (kuinka vanhana noi herää itsekseen katsomaan piirrettyjä?).
Mutta siis, kun herää tunnin välein, tulee yleensä repäistyksi sieltä syvästä unesta väkivaltaisesti. Kahden tunnin pätkillä on mahdollisuus, että saattaa saada nukkua kokonaisen unisyklin, niin että herätys ei tunnu niin kertakaikkisen pahalta. Sen sijaan se, että perhepeti synkronisoisi vauvan ja äidin (ei isän, koska isät ei saa nukkua perhepedissä ja miksi nukkuisivatkaan, kun on mahdollisuus olla nukkumatta) unisyklit on jotain niin diippiä skeidaa ettei oo tosikaan. Kaikki me perhepeteilijät ollaan ihan kukkuluuruu, en ole kuullut yhdestäkään, joka olis virkeä.
Aika monet tissivauvat osaa imutella itsekseen niin, että äiti hädintuskin havahtuu, mutta ne sitten imutteleekin koko ajan niin että varsinaisesta nukkumisesta ei voi puhua. Mun vauva harrastaa tota usein aamuyöstä, mutta aina välillä sielä sängystä on oikeesti hypättävä lämmittämään pullo. Sen hyvä puoli on siinä, että vauva tulee helpommin siirrettyä vähän sivummalle niin, ettei tartte ihan nokatusten yrittää "nukkua".
Mut joo, se ei ollut pointti vaan ihana armollinen kaksi tuntia. Noiden kaksituntisten seurauksena puhkuin tänään energiaa ja suoritin seuraavat asiat klo kahteen mennessä:
- imuroin
- tiskasin
- hinkkasin hellan ja keittiön tasot
- pesin koneellisen pyykkiä
- huuhtelin vessan lattialta pölyt pois
- pyyhin pahimmat pölyt
- sisustin ja järjestelin
- nukutin vauvan kaksille päiväunille
- tarjosin vauvalle laadukasta vuorovaikutusta
- join rauhassa aamukahvia ja katsoin jamie oliveria telkkarista
WTF.
Todellakin, WTF??
VastaaPoista"hormonit"
PoistaHurraa kahdelle tunnille!
VastaaPoistaPakko kyllä sanoa, että mä olin tosi virkeä perhepetimutsi, mutta meidän perheen lottovoitto taisikin tulla lapsen unenlahjojen muodossa.
no joo, mäkin luulin alkuun saaneeni täysosuman, mut se olikin vaan joku pikavoitto, jonka hävisin seuraavalla kierroksella.
PoistaVälillä saa ihan pirusti aikaan, kun herää ajoissa, mutta välillä taas ei yhtään mitään. Useimmiten ei yhtään mitään - ja se on alkanut ketuttaa enenevissä määrin. Olen jopa ottanut unikoulun uudelleen harkintaan, ihan sen takia, että sais joskus jotain tehtyäkin eikä elämä menis vaan selviytymiseen. Tässä on kuitenkin nyt yli neljä kuukautta vaan koetettu selviytyä ja ennen sitäkin heräilyä oli (mutta 3-4 kertaa on paljon inhimillisempi määrä kuin nykyinen minimi 5-6).
VastaaPoistaMutta on siinä ero, tunnin vai kahden välein. Perhepetihän oli alkuun ihan mainio juttu, oli olevinaan niin levännyt olo että, mutta sitten kun homma levähti käsiin, niin se sitten kanssa levähti. Mutta siellä se vaan on edelleen. Olen kuitenkin hiljalleen alkanut miettiä, josko sinne pinnikseen kohta. Sitten taas joku perverssi superäiti mussa karjuu, että ei vielä, sitten vasta vuosien päästä.
mä taisin herätä yhdeksän jälkeen.. en tajua miten tunnit riitti. parhaita päiviä kieltämättä on sellaiset, jolloin herää joskus kasin aikaan suht nukkuneena ja selviää jotenkin uloskin.
Poistakäytännön syistähän minäkin siihen perhepetiin sorruin, mutta jotenkin tuntuu että lopulta se alkaa AINA kääntyä itseään vastaan, jos ei osaa luopua oikeella hetkellä. mua rasittaa ajatus, että vauva herää yhtä usein ja pompin pinnikselle sitä hoitamaan, mut enhän mä tiedä olisko siitä hyötyä, jos en edes kokeile. kyllä se selvästi reagoi mun liikkeisiin, ties vaikka heräiskin niihin.
ja nyt kun mietin, niin itse kömmin vielä kouluiässä monena yönä viikossa tätini viereen nukkumaan (sillä oli kauheen kapee sänky eikä siinä kyllä kukaan nukkunut hyvin). et eiköhän noiden kanssa saa nukkua ihan tarpeeksi vaikka vähän unikouluttaiskin...