Tämä oli rytminatsikokeiluni neljäs päivä. Tämän mukaan mennään:
Vauvan tavoitepäivä / 6 kk
07-08 herää
09-10 aamumaito
10-12 päikkärit
12-13 lounassose
13-14 välipalamaito ennen unia
14-16 päikkärit, ulkoilua
16-17 päivällismaito
19-20 iltamaito+puuro ja iltapuuhat
20-21 nukkumaan+maito
yö:
00 maito
03 maito
06 maito
maitoa: yht. reilu litra
unta: 11 + 3 h = 14 h
Eilen oli illalla vieraita ja pelkäsin kokeilun menevän pipariksi, mutta ihan hyvin se meni. Mitä nyt isä-ha sai kuskata vauvan kahdesti kauppaan iltapäivällä, koska toi sen ekalla kerralla liian nopeesti pois ulkoa ja unet jäi lyhyeksi. Ja mä halusin kaljan.
Tänään tokat päiväunet alkoivat jo yhdeltä, kun vauva simahti syliini, ja kestivät vajaan tunnin, mutta kuskasin sen heti sen herättyä ulos ja saatiin 1,5 tuntia lisää unta palloon. Aamupäiväunet ovat silti olleet jotain ennenkuulumatonta: jopa puoltoista tuntia vailla havahtumisia! Sisällä! Sängyssä! Olen jotenkin onnistunut siirtymään jopa viisistä torkuista kaksiin pidempiin uniin. Hurjaa.
Päätin lopettaa vauvantahtisen ruokailunkin, koska tyyppi ei tuntunut syövän, leikki vaan pullolla. Tilanne on parantunut jonkin verran, mutta mä luulen, että se tahtois vaan syödä kiinteetä ruokaa ja olla iso poika. Maitokin menee välillä paremmin nokkamukista ja tissistä se on kieltäytynyt jo jonkin aikaa. Uneliaana saattaa lupsutella, joten annan imeskellä silloin niin paljon kuin lystää. Vaikka nukahtaa tissille.
Mutta joo. Päikkärit lähtivät pitenemään heti, kun otin tän systeemin ja TIETOISEN LÄSNÄOLON käyttöön. Ihan ehkä kreiseintä on, että useimmiten se herää öisinkin juuri silloin kun haluan. Se herää syömään, koska päivällä on toi leikkimishomma. Mutta jos saan määrääminäni aikoina tuputettua sille jonkun 100 ml maitoa, kolme yösyöpöttelyä riittää. Jos en, niitä tulee enemmän.
Niin ja se on oikeesti herännyt vasta puol ysiltä joka aamu. Puoli yhdeksältä. Ei saatana.
Luulen kyllä, että tää toimii, koska nyt on sellainen vaiheeton vaihe. Kun se keksii taas jonkin vaiheen, kaikki menee pöperöksi. Mutta jatketaan nyt niin kauan kuin tää tuntuu toimivan! Me ollaan molemmat tyytyväisempiä niin. Joskin mulla on iltaisin ihan sellainen olo, että olen kaikkeni antanut. Ja niin olenkin.
Kuulostaa mainiolta! Mä oon vähän hajoillut tähän meidän seitsemältä nukkumaan ja viideltä ylös -rytmiin. Toisaalta se on ihan ok, mutta toisaalta meillä on aina ihan tolkuton kiire iltapuurolle, jos mennään vaikka käväisemään pojan mummolassa tai jossain. Ja onhan noi viiden aamut melko hajottavia, se ei vaan ole aikuiselle ihmiselle mitenkään inhimillinen aika herätä (IMHO).
VastaaPoistanoi iltakyläilyt on kyllä hankalia. kyl toi laps on jo kasilta ihan tillin tallin eikä se osaa vieraaseen paikkaan nukahtaa. pakko heittää vaunuun, kun se alkaa kitistä, ja lähteä kotiin päin. olen vähä kade mun kaverin menijävauvalle, joka söi iltapuuronsa mun synttäribileissä ja odotti sit kiltisti, että pääsi rattaisiin nukkumaan.
Poistaviideltä on murhaa. pari kertaa toi on yrittänyt, mutta me ei nousta ennen seiskaa. ei vaan nousta, pyöritään sit vaikka sängyssä.
Joo, meilläkin ehkä just ja just saattais se iltapuuro mennä jossain kylässä, mutta eihän tuota sais mitenkään nukahtamaan mihinkään vieraaseen paikkaan. Meillä on edelleen noi päikkäritkin hakusessa siinä mielessä, että sisällähän tuo ei nuku - yritettiin taas yks päivä ja unta tuli peräti tunnin verran (toki edistystä sekin, koska aiemmin on tullut se puoli tuntia), mutta vaikka pikkuäijä oli ihan sippi, ei sitä saanut jatkamaan uniaan enää millään. Sitten koitettiin viihdyttää kiukkupersettä seuraaviin päikkäreihin, jolloin työnnettiin suosiolla ulos.
PoistaJa tuo kun herää viideltä (tai jopa 4.30), niin mä oon yrittänyt ja yrittänyt sen kanssa kelliä. Joskus harvoin jopa onnistuu, mutta useimmiten se alkaa sitten huutaa silleen, että pakko on nousta ylös. Tänäänkin herätys 4.45.
Mä luulen myös, että noi jotka vetää omaan piikkiinsä lapsen hyvät unenlahjat on monesti oikeasti vaan tuurihaukkoja. Okei, on kai niitäkin kersoja, joille se rytmitys heti synnäriltä lähtien toimii, mutta mä luulen, että melkein enemmän on niitä, joilla noi unihommat on hakusessa vaikka tekis mitä.
Mua välillä ryydyttää myös tää rytmittely, vaikka pakkohan se on (ollut jo piiiitkään). Nyt vielä kun kehissä on jo kunnolla noi kiinteät, niin tuntuu, että mihinkään ei oikein pääse lähtemään ilman hirveää säätöä, kun se ikkuna päikkäreitten ja syöminkien välillä ei oo mitenkään suuren suuri.
Rytmi on vaan hyvä. Vieläkun itse osais. Tai siis osaan mä mutta oon itse vaan niin perusrytmitön tyyppi että jotenkin tosi hankala rytmittää lapsia, vaikka se oikeasti helpottaa elämää.
VastaaPoistaKävin viikko sitten vanhassa duunissa käymässä ja siellä yks kyseli että vieläkö vauva öisin herää. Aloin siinä esitelmöimään että nojoo kun kyllä nää näin pienet vielä tarvii öisin ruokaa ja herää. Se tyyppi kun kysyi on ollu aikanaan synnärillä duunissa ja kertoi että sen vauva ei heräillyt juuri koskaan öisin koska se oli ottanut heti himassakin sen duunissa oppimansa osaston rytmin päälle. En kehdannut kysellä tarkemmin kun tuli niin idiootti olo.
mä olen se, jonka nukkumaanmeno myöhentyi aina tunnilla per ilta, kun loma alkoi... loppulomasta kukuin vielä aamukuudelta ihan pirteenä. eli ei, ei tämä ole mullekaan kovin luonteenomaista. mutta yritän, koska päivät on kivempia kun tietää mitä tapahtuu.
Poistamun vauva kyllä tarttee oikeesti yöllä ruokaa, mutta se on siksi, koska se ei syö päivällä :D mä kirjasin sen ruokailut ylös muutamana päivänä (helppoo kun syö vaan pulloa) ja tämän tajusin. en siis edes toivo mitään yösyöpöttelyjen loppumista ennen kuin päivissä on kunnon ateriarytmi noiden kiinteiden kanssa. se on kuitenkin kivaa, että se ei hirveesti heräile muuten (paitsi kun on niitä vaiheita tai jotain muuta sekoilua silloin tällöin).
niin ja mä uskon kyllä että vauvat on yksilöi. osa solahtaa helpommin rytmeihin ja osa ei tajuu millään. ehkä sun duunikaverilla kävi tsägä ja se laittoi sen omaksi ansiokseen.
Säännöllinen rytmi ja yhteinen touhu on meidänkin mukulan mieleen. Meni yli vuosi, ennenku tajusin sen todella ja nyt sitten elämä onkin niimpal helpompaa. Miksihän sitä vastaan piti taistella niin pitkään? Itse tykkään spontaaneista pyrähdyksistä, aikamoista opettelua ollut kyllä tämä lapsen kanssa eläminen ihan ylipäätään.
VastaaPoistaHeitin sulle tunnustuksen:
http://www.parahdys.blogspot.fi/2013/04/rakkaudentunnustuksia.html
Mä ryssin taas rytmin.. Nukuin pitkään. Mut onneks sen voi aina ottaa uudestaan käyttöön. Ja hei, kiitos tunnustuksesta, tämä lämmitti sydäntäni kovin :)
Poista