Mietin miksi blogi ei päivity. Luulen sen johtuvan siitä, että olen taas minä. Nyt mulla on lapsikin, mutta en huomaa muuttuneeni. Olen vain jotenkin solahtanut tähän uuteen äidin rooliin, mutta se on tullut vanhojen ohelle, ei mitenkään perustavanlaatuisesti muuttanut minua persoonana. Suoritan äitiyttä minuna.
Aloin kirjoittaa blogia, koska kipuilin kyseisen roolin kanssa ja ehkä kuvittelin, että muutun perustavanlaatuisesti, kun lisäännyn. Nyt kun olen tajunnut että näin ei ole käynyt, mulla ei tunnu olevan enää mitään sanottavaa tällä foorumilla.
Uskon, että tulen jatkossakin kelailemaan äitiyttä, vanhemmuutta, aikuisuutta ja lapsuutta, mutta pääasialliset mielenkiinnonkohteeni ovat tällä hetkellä ihan muualla. En tiedän haluaako kukaan lukea äitiblogista pohdintaa eläinseksistä ja ihanan pojan likaisista silmälaseista?
Ikävä kyllä pidän myös näiden kahden maailman yhdistämistä jotenkin riskialttiina. Internetissä on kuitenkin ihmisiä, jotka haluavat tehdä lastensuojeluilmoituksia, kun naapurin muksulla on talvella minihame tai kun lapsiperhe ostaa marketista kuusi kaljaa. En jaksa suojella anonymiteettiani kovin ponnekkaasti, joten parempi sitten pitää edes tekstimassa erillään.
En mä lopeta tätä, mutta en ehkä jatkakaan. Vaikea sanoa.
maanantai 30. joulukuuta 2013
perjantai 20. joulukuuta 2013
Tähdellisempää tekemistä
Voi internet, olen pahoillani. Minulla ei tunnu riittävän aikaa sinulle. Sen sijaan riittää aikaa tökkiä jotain millin paperilipareita toisten samanmoisten alle nuppineulan ja pinsettien avulla.
Sen verran voin kertoa, että lapsi sen sijaan on unohtanut tähdet aivan tyystin ja keskittyy tällä hetkellä Barpapapoihin ("päpä"), Pikku Päkään ("päpä"), Pikku Poroon ("päpä"), pandoihin ("päpä") ja pingviineihin ("päpä"). Sekä tietty BRRRRRRRRRRRRRRRRR.
Sen verran voin kertoa, että lapsi sen sijaan on unohtanut tähdet aivan tyystin ja keskittyy tällä hetkellä Barpapapoihin ("päpä"), Pikku Päkään ("päpä"), Pikku Poroon ("päpä"), pandoihin ("päpä") ja pingviineihin ("päpä"). Sekä tietty BRRRRRRRRRRRRRRRRR.
perjantai 29. marraskuuta 2013
Postaus jossa ei puhuta lapsesta
En päässyt kouluun. Itseasiassa soveltuvuuskokeessa saamani tulokset viittaavat siihen, että minulla ei ole ikinä asiaa kyseiseen kouluun ellen a) opettele valehtelemaan persoonallisuustesteissä tai b) muutu toiseksi ihmiseksi. Alkuun vähän masensi, mutta sitten jäin pohtimaan koko kokeen tarkoituksenmukaisuutta ja järjellisyyttä.
Olen aina pitänyt soveltuvuustestejä epäilyttävinä, koska personaallisuuden mittaus nyt ylipäätään on aika ongelmallista. Olen entistä vakuuttuneempi: vaikka tunnistaisin itseni saamistani tuloksista - mikä on totta vain tiettyyn rajaan asti - en voi käsittää miksi tietynlainen persoonallisuus olisi este jollakin alalla toimimiselle. Jos motivaatio on kohdillaan, ihminen voi kyllä haastaa itsensä ja tehdä itselleen vähemmän luontevia asioita. Okei, ehkä jonkun neurokirurgin on hyvä olla skarppi tyyppi, mutta tietääkseni neurokirurgeille ei tehdä soveltuvuustestejä eli voimme vain elää toivossa.
Raportin tutkiminen oli tavallaan tosi lohdutonta: paperissa kerrottiin, että aikuisen persoonaallisuuden piirteet ovat 70-prosenttisesti muuttumattomia, eli tavallaan mulla ei ole edes mitään mahdollisuutta petrata tässä kokeessa. Olin tulosten mukaan myös tosi selvästi sellainen tyyppi, joka viihtyisi alalla, jolle hain, mutta valitettavasti musta nyt vain ei ole siihen hommaan (eikä nyt puhuta mistään vakoojasta tai reittilentäjästä). Jos ko. ala olisi ikiaikainen unelmani, saattaisin olla melko paskana. Nyt olen vain lievästi pöyristynyt ja semisti huvittunut.
Minulla on tapana vastata testeissä aika äärimmäisesti. Luulen ja toivon, että vastaustyylien erilaisuus on jotenkin kontrolloitu, mutta nähdäkseni omani heijastuu kyllä tulosten analyysista. Vaikutan jotenkin tosi äärimmäiseltä tyypiltä niiden perusteella vaikka oikeastaan olen aika tasainen.
Jäin miettimään sellaistakin, että millä perusteella on päätetty mitkä persoonallisuuden ulottuvuudet ovat sellaisia, jotka ovat merkittäviä alalla pärjäämisessä? Onko hommaa ihan jotenkin tutkittu, että nämä ja nämä pärjäävät ja pysyvät näissä hommissa? Vai onko joku vain fiilispohjalta päättänyt, että esimerkiksi nyt vaikka sairaanhoitajan (en hakenut sairaanhoitajakouluun) pitää olla positiivinen, luottavainen ja johtajahenkinen? Onko testit laadittu kuinka tiiviissä yhteistyössä koulun kanssa vai onko ne vetänyt ulkopuolinen pyskologiyritys saanut ihan itse soveltaa? Mulla on paljon kysymyksiä! Saisikohan sieltä koululta vastauksia?
No mutta, käyn ehkä keväällä yrittämässä uudelleen. Saatan vähän optimoida vastauksiani ihan tieteellisestä mielenkiinnosta. Tai sitten vaan pänttään sikana ja pääsen opiskelemaan psykologiaa ja rupean itse värkkäämään noita soveltuvuustestejä ilman minkäänlaisia soveltuvuusarviointeja. Hahaa.
Eli olen siis vielä kotiäitinä keväänkin. Tuli kyllä sellainen fiilis, että haen seuraavassa haussa vähän useampaan kouluun ja ehkä myös käyn pehmittelemässä amanuenssia omalla laitoksella yliopistolla. Voisin tehdä paluun akateemiseen maailmaan, syödä Unicafessa muiden ikuisuusopiskelijoiden kanssa, kiikuttaa muksun yliopiston lapsiparkkiin tätinsä hoiviin, nököttää kirjastossa, ihastua opeen, ehkä käydä open huoneessa vastaanotolla tai jollain muulla otolla, vaeltaa edestakaisin opintoputkessa ja unohtaa palauttaa kurssikirjat ajoissa.
Nyt kun tuon tuohon kirjoitin niin kuulostaa ihan hyvältä! Mutta homehdutaan nyt vielä hetki. Onneksi on sitä muutakin elämää, virkistävää, inspiroivaa, kihelmöivää elämää.
Olen aina pitänyt soveltuvuustestejä epäilyttävinä, koska personaallisuuden mittaus nyt ylipäätään on aika ongelmallista. Olen entistä vakuuttuneempi: vaikka tunnistaisin itseni saamistani tuloksista - mikä on totta vain tiettyyn rajaan asti - en voi käsittää miksi tietynlainen persoonallisuus olisi este jollakin alalla toimimiselle. Jos motivaatio on kohdillaan, ihminen voi kyllä haastaa itsensä ja tehdä itselleen vähemmän luontevia asioita. Okei, ehkä jonkun neurokirurgin on hyvä olla skarppi tyyppi, mutta tietääkseni neurokirurgeille ei tehdä soveltuvuustestejä eli voimme vain elää toivossa.
Raportin tutkiminen oli tavallaan tosi lohdutonta: paperissa kerrottiin, että aikuisen persoonaallisuuden piirteet ovat 70-prosenttisesti muuttumattomia, eli tavallaan mulla ei ole edes mitään mahdollisuutta petrata tässä kokeessa. Olin tulosten mukaan myös tosi selvästi sellainen tyyppi, joka viihtyisi alalla, jolle hain, mutta valitettavasti musta nyt vain ei ole siihen hommaan (eikä nyt puhuta mistään vakoojasta tai reittilentäjästä). Jos ko. ala olisi ikiaikainen unelmani, saattaisin olla melko paskana. Nyt olen vain lievästi pöyristynyt ja semisti huvittunut.
Minulla on tapana vastata testeissä aika äärimmäisesti. Luulen ja toivon, että vastaustyylien erilaisuus on jotenkin kontrolloitu, mutta nähdäkseni omani heijastuu kyllä tulosten analyysista. Vaikutan jotenkin tosi äärimmäiseltä tyypiltä niiden perusteella vaikka oikeastaan olen aika tasainen.
Jäin miettimään sellaistakin, että millä perusteella on päätetty mitkä persoonallisuuden ulottuvuudet ovat sellaisia, jotka ovat merkittäviä alalla pärjäämisessä? Onko hommaa ihan jotenkin tutkittu, että nämä ja nämä pärjäävät ja pysyvät näissä hommissa? Vai onko joku vain fiilispohjalta päättänyt, että esimerkiksi nyt vaikka sairaanhoitajan (en hakenut sairaanhoitajakouluun) pitää olla positiivinen, luottavainen ja johtajahenkinen? Onko testit laadittu kuinka tiiviissä yhteistyössä koulun kanssa vai onko ne vetänyt ulkopuolinen pyskologiyritys saanut ihan itse soveltaa? Mulla on paljon kysymyksiä! Saisikohan sieltä koululta vastauksia?
No mutta, käyn ehkä keväällä yrittämässä uudelleen. Saatan vähän optimoida vastauksiani ihan tieteellisestä mielenkiinnosta. Tai sitten vaan pänttään sikana ja pääsen opiskelemaan psykologiaa ja rupean itse värkkäämään noita soveltuvuustestejä ilman minkäänlaisia soveltuvuusarviointeja. Hahaa.
Eli olen siis vielä kotiäitinä keväänkin. Tuli kyllä sellainen fiilis, että haen seuraavassa haussa vähän useampaan kouluun ja ehkä myös käyn pehmittelemässä amanuenssia omalla laitoksella yliopistolla. Voisin tehdä paluun akateemiseen maailmaan, syödä Unicafessa muiden ikuisuusopiskelijoiden kanssa, kiikuttaa muksun yliopiston lapsiparkkiin tätinsä hoiviin, nököttää kirjastossa, ihastua opeen, ehkä käydä open huoneessa vastaanotolla tai jollain muulla otolla, vaeltaa edestakaisin opintoputkessa ja unohtaa palauttaa kurssikirjat ajoissa.
Nyt kun tuon tuohon kirjoitin niin kuulostaa ihan hyvältä! Mutta homehdutaan nyt vielä hetki. Onneksi on sitä muutakin elämää, virkistävää, inspiroivaa, kihelmöivää elämää.
keskiviikko 20. marraskuuta 2013
11
Sain Huma_nistilta haasteen!
Sääntöjä:
1. Kiitä haasteesta.
2. Kerro 11 faktaa itsestäsi.
3. Vastaa kysymyksiin.
4. Keksi kysymyksiä.
5. Haasta seuraavat 11.
6. Kerro, että olet haastanut.
7. Ei saa haastaa takaisin.
Kiitos!
Faktat
1. Mulla on törkeen huono ryhti.
2. Mulla on nörttifetissi. Keksin aika monta koodaavaa kuikeloa, jotka ovat saaneet sydämeni läpättämään. Isä-ha ei kuitenkaan ole nörtti eikä kuikelo.
3. Olen soittanut joku kymmenen vuotta levyjä bileissä. Eli siis painanut playta. Mutta se on valitettavasti vähän jäänyt.
4. Mulla on goottimenneisyys. Ja nykyisyys, koska käyn edelleen välillä bileissä. Ollaankohan me oltu joskus Tylsyyden kanssa samoissa bileissä?
5. Olen tehnyt viime aikoina persoonallisuustestejä. Olen ENFP.
6. Nää taidekkeet pelottaa mua!
7. Rakastan mun Kindleä. En enää tajua miksi haluaisin lukea paperikirjoja, ärsyttäviä. Mut lapsi saa toki paperikirjoja.
8. Olen kirjoittanut aikoinani tuhansia viestejä Pet Shop Boys -fanifoorumeille.
9. Nukun mieluiten yksin.
10. Mun lapsen kummitäti asuu Beverly Hillsissä. En ole käynyt kylässä.
11. Koska oikeestaan en kauheesti tykkää matkustamisesta. Suurimmat seikkailut löytyy ihan läheltä kotia.
Huma_nistin kyssärit
1. Mitä haluaisit opiskella?
Sex Coachingia opiskelee kaikki viileet tyypit! Että sitä siis. Mut jos nyt eka joku perustutkinto.
2. Mitä tekisi mieli syödä?
Söin just, mut voisin mennä jaolle ja ottaa vähän glögii ja piparii.
3. Muovikuusi, aito vai ei ollenkaan?
4. Lanttu vai porkkana?
Yleensä porkkana, mutta jouluna en siihen sörsseliin koske. Sen sijaan lanttuja survon hikihatussa ja nautin työni antimista jonnekin loppiaiseen saakka. Sen jälkeen ostan alesta Saarioisten lanttulaatikot.
5. Mikä on kaikkien aikojen paras leffa?
Virallinen vastaukseni tähän kysymykseen on aina ollut Peter's Friends. Vaikka on maailmassa ehkä oikeesti parempiakin leffoja.
6. Mikä on nolottanut viime aikoina?
Vauvan bussiraivarit, vauvan repimä järkyttävän hapsottava niskatukka, Skenen rauhaset, yliaktiiviset romantilliset lähestymiset tekstiviestein, se joku mölinä jota päästin suustani karaokessa, se joku mölinä jota päästin suustani pikkutunneilla kaverin häissä kun mikrofoni oli vapaana. Oon kova nolostelemaan!
7. Mikä mahtaa olla aikakauslehdistä suosikkisi?
Ostan aina Dekon vaikka yleensä Divaani on parempi. Jotenkin se on kutsuvampi, en tajuu. Mutta en mä kyllä ole noita hetkeen jaksanut lukea. Luin kaikkee vauva-aiheista liparetta, mutta nyt olen vähän kypsynyt aiheeseen. Kaikkea aikansa. Luen mielummin kirjoja.
8. Luetko sanomalehtiä? Siis printtinä?
En. Töissä luin aamukahvilla Hesaria, mut nyt en ole töissä.
9. Mitä neuloit/virkkasit viimeksi?
Yritin tässä yks päivä virkata, lapsi auttoi. Että virkkasin siis sellaisen sentti kertaa sentti -kokoisen suhrun. Joku huivi tai tossut oli kai haaveissa.
10. Kuka on vaikuttanut sinuun kaikkein eniten elämäsi aikana? Miksi?
Varmaan mun täti. Koska se tuli ja otti äidin paikan, kun äiti ei kyennyt.
11. Miten marraskuusta selviää hengissä?
Glögillä ja pipareilla, mölisemällä, tekstailemalla, tekemällä joulua.
Mun kyssärit
1. Mikä sä oot? Tee testi! www.16personalities.com/
2. Kumman kaa: Robin vai Isac Elliot?
3. Mikä on oudoin työ mitä olet tehnyt?
4. Jos saisit 50 euroa, mihin nettikauppaan törsäisit sen? Entä jos saisit 500 euroa?
5. Kerro joku lapsuusmuisto.
6. Onko tärkeet paprusi ojennuksessa kansioissa vai läjinä ympäriinsä?
7. Lyijykynä vai lyijytäytekynä?
8. Paheksutko salaa muita äitejä?
9. Himoitsetko salaa naapurisi aasia?
10. Oletko jollain tavalla hengellinen? Kiinnostunut tieteen/järjen ulottumattomissa olevista jutuista tms.
11. Suosittele jotain itsellesi tärkeää kirjaa/levyä/biisiä.
Ei tartte kaikkee tehdä, mut vastatkaa mun kysymyksiin ainakin! Vaikka kommenttikenttään tähän näin :) Ping Leopardikuningatar, Periaatteen nainen ja Leluteekin Emilia!
PS. Vastaan omaan kysymykseeni nro. 11, koska teemaan sopii hyvin Eleven Pondin Watching Trees.
Sääntöjä:
1. Kiitä haasteesta.
2. Kerro 11 faktaa itsestäsi.
3. Vastaa kysymyksiin.
4. Keksi kysymyksiä.
5. Haasta seuraavat 11.
6. Kerro, että olet haastanut.
7. Ei saa haastaa takaisin.
Kiitos!
Faktat
1. Mulla on törkeen huono ryhti.
2. Mulla on nörttifetissi. Keksin aika monta koodaavaa kuikeloa, jotka ovat saaneet sydämeni läpättämään. Isä-ha ei kuitenkaan ole nörtti eikä kuikelo.
3. Olen soittanut joku kymmenen vuotta levyjä bileissä. Eli siis painanut playta. Mutta se on valitettavasti vähän jäänyt.
4. Mulla on goottimenneisyys. Ja nykyisyys, koska käyn edelleen välillä bileissä. Ollaankohan me oltu joskus Tylsyyden kanssa samoissa bileissä?
5. Olen tehnyt viime aikoina persoonallisuustestejä. Olen ENFP.
6. Nää taidekkeet pelottaa mua!
7. Rakastan mun Kindleä. En enää tajua miksi haluaisin lukea paperikirjoja, ärsyttäviä. Mut lapsi saa toki paperikirjoja.
8. Olen kirjoittanut aikoinani tuhansia viestejä Pet Shop Boys -fanifoorumeille.
9. Nukun mieluiten yksin.
10. Mun lapsen kummitäti asuu Beverly Hillsissä. En ole käynyt kylässä.
11. Koska oikeestaan en kauheesti tykkää matkustamisesta. Suurimmat seikkailut löytyy ihan läheltä kotia.
Huma_nistin kyssärit
1. Mitä haluaisit opiskella?
Sex Coachingia opiskelee kaikki viileet tyypit! Että sitä siis. Mut jos nyt eka joku perustutkinto.
2. Mitä tekisi mieli syödä?
Söin just, mut voisin mennä jaolle ja ottaa vähän glögii ja piparii.
3. Muovikuusi, aito vai ei ollenkaan?
4. Lanttu vai porkkana?
Yleensä porkkana, mutta jouluna en siihen sörsseliin koske. Sen sijaan lanttuja survon hikihatussa ja nautin työni antimista jonnekin loppiaiseen saakka. Sen jälkeen ostan alesta Saarioisten lanttulaatikot.
5. Mikä on kaikkien aikojen paras leffa?
Virallinen vastaukseni tähän kysymykseen on aina ollut Peter's Friends. Vaikka on maailmassa ehkä oikeesti parempiakin leffoja.
6. Mikä on nolottanut viime aikoina?
Vauvan bussiraivarit, vauvan repimä järkyttävän hapsottava niskatukka, Skenen rauhaset, yliaktiiviset romantilliset lähestymiset tekstiviestein, se joku mölinä jota päästin suustani karaokessa, se joku mölinä jota päästin suustani pikkutunneilla kaverin häissä kun mikrofoni oli vapaana. Oon kova nolostelemaan!
7. Mikä mahtaa olla aikakauslehdistä suosikkisi?
Ostan aina Dekon vaikka yleensä Divaani on parempi. Jotenkin se on kutsuvampi, en tajuu. Mutta en mä kyllä ole noita hetkeen jaksanut lukea. Luin kaikkee vauva-aiheista liparetta, mutta nyt olen vähän kypsynyt aiheeseen. Kaikkea aikansa. Luen mielummin kirjoja.
8. Luetko sanomalehtiä? Siis printtinä?
En. Töissä luin aamukahvilla Hesaria, mut nyt en ole töissä.
9. Mitä neuloit/virkkasit viimeksi?
Yritin tässä yks päivä virkata, lapsi auttoi. Että virkkasin siis sellaisen sentti kertaa sentti -kokoisen suhrun. Joku huivi tai tossut oli kai haaveissa.
10. Kuka on vaikuttanut sinuun kaikkein eniten elämäsi aikana? Miksi?
Varmaan mun täti. Koska se tuli ja otti äidin paikan, kun äiti ei kyennyt.
11. Miten marraskuusta selviää hengissä?
Glögillä ja pipareilla, mölisemällä, tekstailemalla, tekemällä joulua.
Mun kyssärit
1. Mikä sä oot? Tee testi! www.16personalities.com/
2. Kumman kaa: Robin vai Isac Elliot?
3. Mikä on oudoin työ mitä olet tehnyt?
4. Jos saisit 50 euroa, mihin nettikauppaan törsäisit sen? Entä jos saisit 500 euroa?
5. Kerro joku lapsuusmuisto.
6. Onko tärkeet paprusi ojennuksessa kansioissa vai läjinä ympäriinsä?
7. Lyijykynä vai lyijytäytekynä?
8. Paheksutko salaa muita äitejä?
9. Himoitsetko salaa naapurisi aasia?
10. Oletko jollain tavalla hengellinen? Kiinnostunut tieteen/järjen ulottumattomissa olevista jutuista tms.
11. Suosittele jotain itsellesi tärkeää kirjaa/levyä/biisiä.
Ei tartte kaikkee tehdä, mut vastatkaa mun kysymyksiin ainakin! Vaikka kommenttikenttään tähän näin :) Ping Leopardikuningatar, Periaatteen nainen ja Leluteekin Emilia!
PS. Vastaan omaan kysymykseeni nro. 11, koska teemaan sopii hyvin Eleven Pondin Watching Trees.
tiistai 12. marraskuuta 2013
Ootteko tulossa huomenna?
Kysyttiin minulta tänään muskarin päätteeksi. Käännekohta äitisosiaalisuudessa: joku haluaa varmistaa, että olen tulossa seurakunnan kerhoon. Hyvä fiilis!
' Muutenkin elämä on aika huippua just nyt. Siihen on ehkä tulossa uusia sävyjä. Harmaan sävyjä, if you know what I mean. Kyllä lämmittää olla muutakin kuin äiti. Se näkyy postaustahdissa, mutta en aio pyytää sitä anteeksi.
' Muutenkin elämä on aika huippua just nyt. Siihen on ehkä tulossa uusia sävyjä. Harmaan sävyjä, if you know what I mean. Kyllä lämmittää olla muutakin kuin äiti. Se näkyy postaustahdissa, mutta en aio pyytää sitä anteeksi.
torstai 31. lokakuuta 2013
Eka päivä taaperona
Vai vaaperona vai mitä se nyt on. On siis takana. Tänään lapsi täytti yhden vuoden ja synttärilahjaksi annettiin sille unikoulu osa kaksi. Kuulosti siltä ettei ollut lahja mieleen, mutta huoli se sen sitten yllättävän nopeasti kuitenkin ja simahti pinnikseen ekaa kertaa moneen kuukauteen.
Yksivuotiaat on mahtavia! Tää meillä asuva kävelee ympäriinä ja hokee bäpä eli barbapapa. Sitten se piiloutuu täkin alle ja syöksähtelee päin seiniä ja ovenkarmeja.
Se osoittaa kaukosäätimellä telkkaria, jos tahtoo sen päälle (ei se sitä jaksa katsoa, mutta päälle on saatava) ja pyyhkii sormella meidän puhelimia. CD:n se osaa ottaa kotelostaan ja laittaa itse soittimeen, kun tahtoo kuunnella musiikkia. Se on järjestänyt levyhyllyni uusiksi - taputtaa itselleen joka kerta, kun saa levyn takaisin hyllyyn.
Kävelevän lapsen paras puoli on muuten se, että sitä voi ottaa käsistä ja sitten tanssitaan! Jee!
Huolimatta teknologian kiehtovuudesta, lapsi ei ole vielä hylännyt ensirakkauttaan eli kirjoja. Valitettavasti pahvisivuiset ei jaksa enää innostaa eli nyt se lukee paperisia kirjoja. Ei se niitä tahalleen revi, mutta joskus sattuu vähän ronskisti kääntämään sivua ja sitten sitä pitää vähän maistaakin. En kuitenkaan tahdo tuota kieltää, kun se tykkää niistä niin. Ja omiahan ne on, luettavaksi tarkoitettu.
Lainasin sille kirjastosta noita pahvikirjoja, kun ajattelin että jos uudet kelpaisi. Se lukikin koko kotimatkan merkkiteosta nimeltä Isot kuljetusautot ja päristeli perhanasti. En tajua miten se voi rakastaa noin paljon autoja. Autot on tylsiä.
Hoitopäivän jälkeen lapsi on jotenkin rohkaistunut ja muskarissa ja kerhossa se ei ole enää se, jonka kädestä viedään tavaroita vaan se, joka nappaa kaverin kurkunpalan. Ihan kuin eri ihminen! Se on sosiaalinen! Keskiviikkona katselin huoneen toiselta puolelta kun se tutki yhdessä Juhon 1v1kk kanssa pistorasiaa. Vuoron perään sitä osoittelivat, mutta eivät koskeneet, koska mun lapsi pyöritti ponnekkaasti päätä joka kerta, kun sormi meni liian lähelle. Sniisk.
Niin ja vähän olen ehkä lämmennyt ajatukselle siitä, että noita olis toinenkin,kun tää nykyinen on niin mahtava. Hupsista. Onneksi isä-ha on jyrkästi eri mieltä niin ei tule hommattua itseään kahden lapsen liriin.
Yksivuotiaat on mahtavia! Tää meillä asuva kävelee ympäriinä ja hokee bäpä eli barbapapa. Sitten se piiloutuu täkin alle ja syöksähtelee päin seiniä ja ovenkarmeja.
Se osoittaa kaukosäätimellä telkkaria, jos tahtoo sen päälle (ei se sitä jaksa katsoa, mutta päälle on saatava) ja pyyhkii sormella meidän puhelimia. CD:n se osaa ottaa kotelostaan ja laittaa itse soittimeen, kun tahtoo kuunnella musiikkia. Se on järjestänyt levyhyllyni uusiksi - taputtaa itselleen joka kerta, kun saa levyn takaisin hyllyyn.
Kävelevän lapsen paras puoli on muuten se, että sitä voi ottaa käsistä ja sitten tanssitaan! Jee!
Huolimatta teknologian kiehtovuudesta, lapsi ei ole vielä hylännyt ensirakkauttaan eli kirjoja. Valitettavasti pahvisivuiset ei jaksa enää innostaa eli nyt se lukee paperisia kirjoja. Ei se niitä tahalleen revi, mutta joskus sattuu vähän ronskisti kääntämään sivua ja sitten sitä pitää vähän maistaakin. En kuitenkaan tahdo tuota kieltää, kun se tykkää niistä niin. Ja omiahan ne on, luettavaksi tarkoitettu.
Lainasin sille kirjastosta noita pahvikirjoja, kun ajattelin että jos uudet kelpaisi. Se lukikin koko kotimatkan merkkiteosta nimeltä Isot kuljetusautot ja päristeli perhanasti. En tajua miten se voi rakastaa noin paljon autoja. Autot on tylsiä.
Hoitopäivän jälkeen lapsi on jotenkin rohkaistunut ja muskarissa ja kerhossa se ei ole enää se, jonka kädestä viedään tavaroita vaan se, joka nappaa kaverin kurkunpalan. Ihan kuin eri ihminen! Se on sosiaalinen! Keskiviikkona katselin huoneen toiselta puolelta kun se tutki yhdessä Juhon 1v1kk kanssa pistorasiaa. Vuoron perään sitä osoittelivat, mutta eivät koskeneet, koska mun lapsi pyöritti ponnekkaasti päätä joka kerta, kun sormi meni liian lähelle. Sniisk.
Niin ja vähän olen ehkä lämmennyt ajatukselle siitä, että noita olis toinenkin,kun tää nykyinen on niin mahtava. Hupsista. Onneksi isä-ha on jyrkästi eri mieltä niin ei tule hommattua itseään kahden lapsen liriin.
maanantai 28. lokakuuta 2013
Energiaa! Huutomerkkejä!
Tulipas ihan virkistynyt olo, kun teki pari päivää jotakin ihan muuta! Lauantaina juhlittiin ystävän polttareita iltapäivästä aina tappiin asti. Sunnuntaina lepäsin. Ja tänään kävin vähän jumppaamassa jumahtaneita aivonystyröitä valintakokeissa.
En oikein osannut valmistautua, koska en tiennyt mitä kokeessa on luvassa - olisin esimerkiksi saattanut kerrata vähän jotain prosenttilaskuja.. Köh. Muuten luulen, että skillsejä vaativat testiosiot meni ihan jees, mutta luonteen soveltuvuudesta ihmisalalle en vaan voi tietää. Jos ne kattovat, että tosta ei ole näihin hommiin, niin eihän sille sitten mitään voi.
Ryhmähaastattelussa olin mielestäni erinomainen. Muut olivat myös ihan asiallisia, mutta mun mielestä juttelivat ehkä vähän itsestäänselvyyksiä. Parin kommenttini jälkeen huomasin haastattelijoiden nyökkäävän varovaisesti ja raapustavan jotain papereihinsa eli ehkä onnistuin sanomaan jotain vakuuttavaa. Saatoin myös päästää sammakkoja suustani eli aika fifty-sixty taisi mennä tuo.
Koska haen aikuislinjalle, lisäpisteitä ropisee alan työkokemuksesta. Mitä mulla ei ole. Pidän siis mahiksiani laihanlaisina, mutta kokeessa oli silti kiva käydä ja tuli sellainen fiilis, että jos ei nyt natsaa niin syksyllä sitten uudestaan yrittämään. Paitsi siis jos ne testit leimaa mut psykopaatiksi. Ihan hyvin voin olla vielä himassa vuoden nyt kun olen tähän tottunut eli kiire ei ole.
Lisäbonarina lapsen ja tätini (äitinikin kävi) päivä sujui kuulemma erinomaisesti. Tätini antoi poikaselle arvosanaksi 10+ hoitolapseudesta ja nyt hän on kuulemma onnellinen. Kiva huomata, että lapsi on selvästi valmis myös muiden tuttujen tyyppien hoivattavaksi. Kun tämä sujui niin hyvin, saattaa olla mahdollisuus, että minä ja isä-ha päästään joskus vaikka treffeille. Ooh! Nukuttamista vähän kriiseilin etukäteen, mutta pikkuinen oli sitten simahtanut kiltisti syliin.
Ja sitten loppuun vielä käytävällä kuultu kuolematon lausahdus kanssahakijalta:
Olisi pitänyt vastata, että ne meidät testanneet psykologit pääsivät myös kouluun ihan ilman mitään palikkatestejä.
En oikein osannut valmistautua, koska en tiennyt mitä kokeessa on luvassa - olisin esimerkiksi saattanut kerrata vähän jotain prosenttilaskuja.. Köh. Muuten luulen, että skillsejä vaativat testiosiot meni ihan jees, mutta luonteen soveltuvuudesta ihmisalalle en vaan voi tietää. Jos ne kattovat, että tosta ei ole näihin hommiin, niin eihän sille sitten mitään voi.
Ryhmähaastattelussa olin mielestäni erinomainen. Muut olivat myös ihan asiallisia, mutta mun mielestä juttelivat ehkä vähän itsestäänselvyyksiä. Parin kommenttini jälkeen huomasin haastattelijoiden nyökkäävän varovaisesti ja raapustavan jotain papereihinsa eli ehkä onnistuin sanomaan jotain vakuuttavaa. Saatoin myös päästää sammakkoja suustani eli aika fifty-sixty taisi mennä tuo.
Koska haen aikuislinjalle, lisäpisteitä ropisee alan työkokemuksesta. Mitä mulla ei ole. Pidän siis mahiksiani laihanlaisina, mutta kokeessa oli silti kiva käydä ja tuli sellainen fiilis, että jos ei nyt natsaa niin syksyllä sitten uudestaan yrittämään. Paitsi siis jos ne testit leimaa mut psykopaatiksi. Ihan hyvin voin olla vielä himassa vuoden nyt kun olen tähän tottunut eli kiire ei ole.
Lisäbonarina lapsen ja tätini (äitinikin kävi) päivä sujui kuulemma erinomaisesti. Tätini antoi poikaselle arvosanaksi 10+ hoitolapseudesta ja nyt hän on kuulemma onnellinen. Kiva huomata, että lapsi on selvästi valmis myös muiden tuttujen tyyppien hoivattavaksi. Kun tämä sujui niin hyvin, saattaa olla mahdollisuus, että minä ja isä-ha päästään joskus vaikka treffeille. Ooh! Nukuttamista vähän kriiseilin etukäteen, mutta pikkuinen oli sitten simahtanut kiltisti syliin.
Ja sitten loppuun vielä käytävällä kuultu kuolematon lausahdus kanssahakijalta:
Mun kaveri opiskelee sosiologiaa yliopistolla. Ei sinne ole mitään psykologisia testejä tai edes haastattelua, pitää lukea vaan kirjoja. Tavallaan aika outoa, että sinne voi päästä kuka tahansa... vinoutunut henkilö.
Olisi pitänyt vastata, että ne meidät testanneet psykologit pääsivät myös kouluun ihan ilman mitään palikkatestejä.
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)